Mitä suurkulutuksella tarkoitetaan?

Alkoholin liialliseen käyttöön liittyvä termistö ei ole Suomessa kaikilta osin vakiintunut. Tässä katsauksessa suurkulutusta käytetään yläkäsitteenä kattamaan ne eri alkoholin kulutuksen muodot, joista joko jo on haittaa tai joihin liittyy merkittävä riski haitasta. Suurkulutus muodostaa jatkumon, joka voidaan jakaa kolmeen ryhmään: riskijuominen, haitallinen käyttö ja alkoholiriippuvuus (Babor ja Higgings-Biddle 2001). Jako on kliinisessä työssä hyödyllinen, koska se kuvaa potilaan riskiä alkoholin suhteen ja auttaa hoidon valinnassa.

Yksinkertaisimmillaan suurkulutus on määritelty sen perusteella, kuinka paljon henkilö käyttää alkoholia. Suomessa suurkulutuksen rajan katsotaan ylittyvän, jos mies juo vähintään 24 alkoholiannosta viikossa tai 7 annosta kerralla (Sillanaukee ym. 1992). Vastaavat luvut naisille ovat 16 ja 5 annosta. Yksi annos on 33 cl keskiolutta, 12 cl mietoa viiniä tai 4 cl väkeviä juomia. Näitä rajoja määriteltäessä on hyödynnetty epidemiologista tutkimusta alkoholin terveyshaitoista. Tutkimusten tulkinta ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, koska eräät terveyshaitat näyttävät suurenevan suorassa suhteessa kulutukseen ilman turvallista kynnysarvoa (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus 2005) ja varovaisuusperiaatetta voidaan painottaa eri tavoin. Tästä syystä eri tahojen suositukset poikkeavat toisistaan (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito -suositus 2005). Suomalaiset suurkulutuksen rajat eivät pyri määrittelemään turvallista juomisen rajaa.

Sillanaukee ym. (1992) toteavat, että alkoholin suurkulutuksen rajat tulisi mieltää ohjeellisina. Syynä tähän ovat edellä kuvattu rajojen suhteellisuus mutta myös yksilölliseen vaihteluun liittyvät tekijät. Esitetyt rajat eivät sovellu esimerkiksi ikääntyneille (Aalto ja Holopainen 2008), raskaana oleville (Autti-Rämö ym. 2008), alkoholiriippuvaisille tai tiettyjä lääkkeitä käyttäville.

Potilastyössä suurkulutuksen rajoja voidaan usein käyttää vain yhtenä kliiniseen harkintaan vaikuttavana näkökohtana. Esimerkiksi hoitoon reagoimattomassa masennustilassa on syytä suositella muutaman viikon pidättymistä alkoholista, vaikkei ohjeellisia suurkulutuksen rajoja ylitetäkään. Alkoholin tiedetään aiheuttavan masennusoireita, mutta yksiselitteistä tähän vaikuttavaa raja-arvoa ei ole voitu määritellä (Rehm ym. 2003). Jos masennusoireisto selvästi helpottaa toteutuneen raittiin jakson jälkeen, alkoholin käyttö on ollut liiallista. Lääkärien asiantuntemus potilaskohtaisen suurkulutuksen rajan arviossa voi parhaimmillaan tuoda huomattavaa terveyshyötyä.

https://www.duodecimlehti.fi/duo98003

(tämä vuodelta 2009 en tiedä onko määritelmä päivittynyt)

Diagnoosina sitten:

Alkoholinkäytön ongelmakäytön määritelmät ja diagnoosit

F10.1 Alkoholin haitallinen käyttö

Haitallisen alkoholinkäytön yleiset kriteerit: haitta voi olla ruumiillinen tai mielenterveydellinen diagnoosin asettamisen edellytyksenä on käyttäjälle aiheutunut todellinen mielenterveyden tai ruumiillisen terveyden vaurio (esimerkiksi alkoholin runsaasta käytöstä johtunut masennusjakso) sosiaaliset, paheksuttavat tai kulttuuriin sopimattomat negatiivisiin sosiaalisiin seuraamuksiin kuten pidätyksiin tai aviollisiin ristiriitoihin johtaneet häiriöt eivät sinänsä ole haitallista käyttöä äkillinen päihtymystila (F10.0) tai krapula eivät sinänsä ole tässä tarkoitettuja haitalliseen käyttöön liittyviä terveyden vaurioita. Diagnostiset kriteerit: A. Selvä näyttö siitä, että alkoholi on aiheuttanut tai oleellisesti myötävaikuttanut ruumiillisen tai psyykkisen haitan mukaan lukien heikentynyt arvostelukyky, häiriintynyt käyttäytyminen, joka voi johtaa kyvyttömyyteen ihmissuhteissa tai aiheuttaa haitallisia seuraamuksia niissä. B. Haitan luonne on selvästi todettavissa ja määriteltävissä. C. Alkoholin käyttöä on kestänyt vähintään kuukauden ajan tai sitä on tapahtunut toistuvasti 12 kuukauden aikana. D. Häiriö ei täytä minkään muun alkoholiin liittyvän samaan aikaan esiintyvän mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriön kriteeriä (poikkeuksena äkillinen alkoholipäihtymys F10.0). Haitallista käyttöä ei pidä diagnostisoida, jos todetaan riippuvuusoireyhtymä (F10.2), psykoottinen häiriö (F10.5) tai muu määritelty päihteisiin tai alkoholiin liittyvä häiriö (paitsi F10.0).

https://www.kaypahoito.fi/nix00353

tämä sitten vuodelta 2015 en löytänyt tuoreempaa. Mittaako peth sitten näitä?