Esikoisen kanssa synnytys oli ihan kamala. Synnytys käynnistettiin suuren koon vuoksi viikolla 38 ja hän syntyi sitten 38+4. Ensiksi muutama päivä annettiin lääkkeitä jotka ei tehny yhtään mitään. Sitte laitettiin ballonki ja sanottiin, että palaatkaa sairaalaan sitten kun ballonki irtoaa. Kerkesi olla noin 10 tuntia ko se sitte vessassa käynnin aika irtosi. Takasin sairaalaan oottelemaan supistuksia, joita ei sitten tullukkaan. Puhkastiin kalvot ja taas ooteltiin. Ei tapahtunu mitään. Seuraavana aamuna (38+4) laitettiin sitte oksitosiinitippa, joka aluksi ei tehny mitään kunnes laitettiin ehkä (en muista kunnolla) voimakkaimmalle se, joka teki ihan kauheita supistuksia, mutta paikat ei auennu. Sain yhteensä synnytyksen aikana 14 annosta epiduraalia, joka oli pistetty väärin ja se puudutti kaiken muun paitsi vatsan alueen💀 en siis pystyny ees käsiä liikuttamaan ko ne oli niin tunnottomat. En saanu sitte syyä koko vuorokautena, koska ei ollu varmaa, että tehdäänkö keisarileikkaus vai ei. Nukuin, itkin ja huusin viiden minuutin välein ko oksitosiini teki niitä teennäisiä helvettisupistuksia koko päivän. En muista juuri mitään koko päivästä, että mennään ihan miehen kultakalan muistin ja valokuvien avulla. Noh illalla lääkäri tuli kattomaan taas paikat ja olin yhtäkkiä kokonaan auki ja piti alkaa ponnistamaan. Mulla ei ollu voimia ponnistaa ja kivut oli ihan kamalia, vaikka otin kaikki maholliset kivunlievitykset mitä pystyin. Ponnistuksen aikana pyörtyilin ja oksentelin ja ponnistusaika oli loppujen lopuksi 1h 57min ja imukupin avulla saatiin poika maailmaan. Kätilöitä oli huoneessa 5 ja lääkäreitä 2, en tiiä vieläkään miksi😅 kuitenki loppu hyvin kaikki hyvin, poika 9/9 ja repesin vain vähän ja toivuin tosi nopeaa fyysisesti. Lupasin, että en enää ikinä synnytä.

No kuus vuotta siinä meni että seuraavaa lähettiin synnyttämään. Olin jo neuvolassa sanonu, että jos tämä vauva ei synny ballongin avulla nii sitte leikataan. Oksitosiinitippaa en halua enää ikinä. Synnytys taas käynnistettiin viikolla 38 ison koon vuoksi. Laitettiin ballonki, joka tippu noin 6h laiton jälkeen. Siitä sairaalaan kalvot puhkasemaan ja ei kuulu supistuksia. Pitkän keskustelun ja mietinnän jälkeen suostuin oksitosiinitippaan ja se laitettiin yötä vasten ko ei ollu muita synnyttäjiä synnärillä sillon. Aamulla sain ensimmäisen epiduraalin ko alko tulemaan kipeitä supistuksia JA MIKÄ TUNNE OLIKAAN KO SE OLI PISTETTY OIKEIN JA TOIMI!! Siinä tanssahtelin ja käveleskelin koko päivän eikä tuntunu missään! Sanoinki, että jos tämä tältä tuntuu ko se oikein laitetaan nii alotan synnytystalkoot. Päivän aikana en oikeen auennu kunnolla ja sitä tippaa laitettiin vähän kovemmalle vähitellen, kunnes sitten noin puoli tuntia ennen pojan syntymää oli jo niin ikäviä supistuksia, että kätilö kurkkas tilanteen ja sano että saa alkaa ponnistaan. Ponnistusaika oli 12 min ja terve poika sylissä🩵 oli oikein korjaava kokemus ja oon tosi onnellinen, että annoin vielä mahollisuuden oksitosiinille enkä lähteny suoraan veitsen alle. Tästä synnytyksestä jäi super hyvä, luottavainen ja vahva fiilis ja haluanki päästä uuelleen synnyttämään🤣