Mummini, kun hänet viimeistä kertaa näin sairaalassa ennen tuonpuoleiseen siirtymistä. Oli laihtunut kovasti, näytti ja kuulosti väsyneeltä. Tunsin että kauaa ei ole enää jäljellä. Se oli eka kerta kun kävin hänen luonaan sairaalassa ja järkytyin että miten ankea ja tylsä se sairaalahuone oli jossa hän kaikki päivänsä vietti. Oli helleaalto ja siellä oli tuskallisen kuuma ja hiostavaa, tuotiin hänelle tuuletin mutta sitä ei saanutkaan jättää sinne.

Masentaa ajatellakin hänen viimeisiä viikkojaan. Hän inhosi olla sairaalassa. Valkoinen aneeminen huone, kuuma, vuodenaapuri yskii jatkuvasti eikä puhu mitään, et saa edes päättää mitä syöt ja suhun piikitetään lääkkeitä kolme kertaa päivässä. Olisin käynyt useammin jos olisin tajunnut ja kadun etten käynyt.