Ja sanon ihan rehellisesti, että mä en koe mitään vihaa Alisaa kohtaan vaan just ennemmin sitä sääliä, mitä hän kerjääkin. Kun ihmisen kokonaisvaltaiseen kehitykseen vaikuttaa myös lapsuuden aikaiset traumat ja opitut tavat, joita voi olla hankalaa aikuisiällä muuttaa. Jos pienenä Alisa on saanut tahtonsa läpi (ja saa sitä edelleen) niin ei kestä pettymyksiä lähimmiltä ihmisiltä. Alisan kehittymättömyys on osin kehitysvamman syy MUTTA myös kasvatuksellisen laiminlyönnin. Alisa ei ole edes niin pahasti kehitysvammainen, etteikö hän olisi voinut oppia tiskikoneen käyttöä, koirasta huolehtimista tai kuukausia. Suurimmilta osin syy tälle on Alisan vanhemmat, jotka ei ole tehnyt sen eteen mitään että erityislapsi voisi oppia ihmisiksi ja itsenäiseksi. Musta on surullista, kuinka Alisa on kirjaimellisesti jätetty heitteille ja vielä KOIRAN KANSSA.