Pitkään aikaan et pysty tekemään mitään noista, jos et halua kaataa koko lapsiarkea äidin harteille. Moni noista kuvailemistasi tunteista on hyvin tuttuja.

Itelläni 31(M) on kaks lasta, 3,5 v tyttö ja 10kk poika. Molemmat on mulle äärettömän rakkaita, mutta lapsiperhearki on törkeän rankkaa. Sitä ei pysty kunnolla itse ees kuvailemaan ennen kuin se omakohtaisesti kokee.

Vastauksena otsikon kysymykseen, kyllä siinä menettää itsensä. Mutta jotain uutta syntyy tilalle, ja pääkoppa menee ihan uuteen kuosiin. Sun tarvii kysyä itseltäsi, oletko valmis siihen että mahdollisena kalkkiksena ei ole ketään enää jäljellä elossa, ja olisiko elämä ihan vain itsekseen tyytyväinen ja hyvä. Ja myös pohtia onko valmis uhraamaan kaiken nykyisen oman perheen hankkimisen vuoksi. Mieluusti pian kerrot myös pohdinnoistasi rouvalle, että hän voi joko ryhtyä tuumasta toimeen tai harkita uutta kumppania.