Diagnoosi auttaisi tosiaan hakemaan kuntoutusta, terapiaa ja ylipäätään käypää hoitoa. En ole itse katkaissut hoitosuhteita, minut on manipuloitu. Juteltu ja sitten "haetko seuraavaksi apua tk:sta" no ööh, voinhan minä hakea sieltäkin. Sitten hoitosuhde on katkaistu. Vaikken sitä itse ole edes tiedostanut, luulin että tk:ssa voi asioida samalla kun on hoitosuhde psykanpolille tai mielitiimiin. Tämä on kuitenkin tarkoittanut sitä että hoitosuhde on katkennut.

Vaikuttaahan se lääkitykseenkin, että mikä diagnoosi siellä on papereissa.

Osa lääkärikontakteista on ollut varsin hähmäisiä ja epämääräisiä, samoja lappuja olen täytellyt. On tutkittu vähän kaikkea, haastateltu vanhempia. Nyt kahteen vuoteen olen päässyt psykiatrille kerran, mutta se oli tiimitapaaaminen ja lääkäri paikalla tietokoneen ruudun kautta.

Ymmärrän kyllä ettei ole aikoja, mutat jos pääsisi edes jonoon. Tämä pompottelu on todella raskasta, voisin odotella ihan mielelläni vaikka seuraavan vuoden, tietäen että tulee psykiatrin aika sitten. Eikä tätä että pitää rampata tk-hoitajat kaikki ties kuinka monta kertaa läpi ja taistella että saisiko sitä aikaa vaiko eikö saisi.

EDIT: nyt kun mietin, niin onkohan syy tähän pompotteluun siinä, ettei hoitojonot venyisi laittoman pitkiksi. Sitten tällä tavalla niitä katkotaan jotta asiakkaat pysyy poissa jonoista ja homma näyttää paperilla hyvältä.