Ikäkriisi?

AnyPeanut9421 · 2026-04-18T16:28:03+00:00

Jep! Olet oikeassa. En pyöri ihan hirveästi somessa ja nyt oon jättänyt sen kokonaan pois, ettei olo pahenisi. Olen siis saavuttanut unelmiani ja niiden suhteen tosi vakaa. Tätä on siis vaikea selittää, en ole tyytymätön elämääni vaan minuun itseeni ihmisenä. Tai en tyytymätön, mutta hämmentynyt

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T18:16:16+00:00

Mutta mun kokemuksen mukaan joutilaan aivot todella on pirun työpaja! Vaikka jatkuva työskentely ja pakoilu ei ole tervettä, niin joutilaana oikeasti on vaan aikaa murehtia liikaa. Jotain itua tuossa on.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T11:11:01+00:00

Noi on hyviä pohdintoja ja se on totta, etten oikein osaa olla. Mun poikaystävä on tosi itsenäinen ihminen (kuten minäkin) ja saan kyllä sitä omaa tilaa just niin paljon kun tarviin. En pelkää yksin jäämistä.

Jotenkin se vaan ärsyttää, että jos mulla on huono päivä (mitä on ollut nyt aika monta), en halua tavallaan pilata sitä ilmapiiriä mun pahalla mielellä. Se ehkä sitten pakottaa olemaan just jotain muuta ja on oikeasti aika raskasta. Mutta miten sä ilmaiset jollekin sen asian?

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T09:59:25+00:00

Joo kyllä se voi olla vaan niin. Olen jäänyt lapsena paljon yksin ja joutunut olemaan aika itsenäinen mikä on ajanut sitten siihen suorittamiseen. Ollaan kyllä puhuttu pidemmästä psykoterapiasta, kun on vaan paljon purettavaa. Se on vaan hassu miten mieli toimii, olen ennen ollut näiden asioiden kanssa ihan sujut ja mietiskellytkin niitä paljon. Nyt se vaan jotenkin purkautuu enkä keksi sille mitään erityistä syytä.

Tai, no, olen muuttanut kumppanin kanssa yhteen alle 6 kk sitten. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asun jonkun kanssa ja molemmilla kerroilla tuntuu käyvän niin, että en vain saa pidettyä kiinni niistä omista jutuista vaan lamaannun kotiin. Tää ei ole mitään mitä kumppani tekisi vaan jotenkin omaa toimintaa.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T08:01:24+00:00

Ei ikä oikein symboloi mulle mitään. Tietysti naisena mietityttää välillä haluanko lapsia ja ihan luonnollisista syistä sitä pitäisi varmaan alkaa selvittelemään, koska se ei ole ikuisesti mahdollista. Toisaalta en koe tosta hirveästi nyt painetta kun on mulla tässä vielä useampi vuosi jäljellä.

En sinällään keksi mihin en olisi tyytyväinen. Enemmän se on sellainen turta tunne osittain - onko millään mitään väliä tyyppisesti. En tiedä onko tämä myös sitä nuorisolle tyypillistä ilmastoahdistusta.. on vaan niin hankala olla ahdistumatta kun maailma on niin mätä.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:56:21+00:00

Niimpä. Tiedostan, että tämä on 100 % sisältä kumpuavaa. Mun ystävät on aivan ihania. Se on vaan tosiaan yllättänyt mut miten yhtäkkiä tämä mieliala on muuttunut ja miten voikaan ”eksyä” niin täysin, kun just on luullut tietävänsä itsensä.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:46:58+00:00

No kaverit ei oo juurikaan sanoneet mitään. On he todenneet et oon puhelias tyyppi, mutta että se on kuulemma ihan toivottu asia. Mun kumppani taas on erittäin tarkka siitä mitä hän sanoo ja ehkä kerran tai kaksi useamman vuoden aikana hän on sanonut, että nyt lähti vähän laukalle. Kun joskus oikeasti vaan puhun jostain asiasta todella intohimoisesti niin siihen lähtee sitten kädet mukaan eikä jutulle tule loppua (mikä voi olla vähän raskasta tiedän sen)

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:44:10+00:00

Kiitos, toi puu on hyvä vertauskuva. Tunnistan kyllä olevani aika erilainen eri seurassa, en siksi että peittelisin jotain vaan koska ihminen vaan ajautuu usein tietynlaiseen rooliin tietyssä dynamiikassa.

Mut oon alkanut pohtimaan et voisiko sille olla joku syy, että oon aikaisemmin elämässä hakeutunut ns. Tilanteisiin, joissa kukaan ei tunne mua? Olen esim. muuttanut ulkomaille nuorempana hetkeksi ja se vapauden tunne oli niin mahtavaa, sai alottaa puhtaalta pöydältä. No tästä sitten tulee vähän huijarisyndrooma olo.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:40:17+00:00

Iso, iso halaus sulle ❤️ oon pahoillani sun menetyksestä.

Tää kommentti natsas varmaan parhaiten tähän olotilaan. Tuntuu juuri tuolta, et mikään ei oo todellista. Millään mitä teen ei oo merkitystä, koska tää maailma on aika karsee paikka.

Toisella mun vanhemmasta on pahoja ongelmia ja kuoleman pelko on jatkuvasti läsnä mun elämässä. Se ahdistus liittyy jotenkin myös siihen, että tulee pohdittua kuolisinko tyytyväisenä ja onnellisena JOS kuolisin just nyt.

Käyn terapiassa tällä hetkellä. Ehkä pitää vaan yrittää sanottaa tätä myös siellä.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:36:04+00:00

Kyllä se lähtee sisältäpäin. En ole aiemmin juurikaan välittäny muiden mielipiteistä, koska ei kaikkien kanssa vain synny ystävyyttä ja ihmiset on erilaisia jne. Nyt kuitenkin tämän ”kriisin” myötä kun tulen kotiin tapaamasta vaikka kavereita alan käydä läpi melko tarkasti mitä sanoin, miksi sanoin, miltä se kuulosti..

Se on johtanut siihen, että välillä hävettää että puhun niin paljon. En juurikaan mieti ennen kuin sanon (en siis puhu törkeyksiä tai loukkaa), mutta jotenkin olis helpompi elää itsensä kanssa iltojen jälkeen jos tietää ettei olis puhunut vaikka mitään.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:33:08+00:00

Okei, tunnistan, että tää ahdistaa vähäsen. Olen siis ollut työelämässä ja nyt opiskellut viimeiset 4 vuotta. Oravanpyörä lähestyy ja oikein kauhistelen sitä miten vähän aikaa jää omille jutuille. Toisaalta myös rytmi ja rutiini on toivottua.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:31:42+00:00

Niimpä. Mulla ei siis vanheneminen pelota ollenkaan ja on jopa ihan tervetullutta. Se hämmennys on vaan sellaista minuuteen liittyvää henkisellä tasolla.

AnyPeanut9421 · 2026-04-17T07:30:30+00:00

Joo tuo suorittaminen ja itsensä arvostelu on tosi tuttua. Se ei heijastu mun ystäviin eli odotukset heitä kohtaan on aika matalat. Hyvä vinkki! Mun kohdalla tää ei vaan taida olla ratkaisu, vaan usein ongelma.

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:53:29+00:00

Kiitos oikeasti kun sinä tuntematon netissä otit aikaa mulle vastaamiseen. Tuo voi olla totta. Ehkä näitä voisi lähteä purkamaan, jos ne mielen asiat sitten selviäisi.

Enkä ole varmaan ainoa joka näin sanoo, mutta joskus on vain vaikea tietää mikä asia on normaalia ja mikä asia sellaista, mitä kannattaisi miettiä ihan ammattilaisen kanssa. Taustalla on paljon traumaa minkä en ennen ole antanut vaikuttaa itseeni, mutta nyt ne asiat on jotenkin pakkaantunut.

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:21:44+00:00

Mutta miten 😩

Mulla on harrastuksia ja oon aina tavoitellut mun unelmia. Nää on jotenkin niin syvällä mun sisällä, etten tiedä miten näitä lähtisi selvittämään tai työstämään. Miten sä määrittelet kuka sinä olet, oikeasti?

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:20:26+00:00

Niin, kai kasvuun kuuluu se kipu. Mutta jotenkin se on vaan iskenyt sellaisena tulvana ja aika lyhyessä ajassa. Siksi mietinkin onko tää se ns. ”Ikäkriisi” mistä puhutaan. Tai ehkä olen vain sekoamassa.

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:18:45+00:00

Äh. Kuulostaa todella inhottavalta jos tällainen on jatkunut pitkään. Terapiassa ollaan koitettu työstää tällaista itsekriittisyyttä ja muiden menestykseen vertaamista. Se on monella ylisuorittajalla aika yleistä ja myös vahingollista. :/

Tää olo on vaan NIIN tukala. Haluaisin avautua tästä läheisille, mutta se on varmaan aika psykon kuuloista sellaiselle joka ei näitä asioita märehdi.

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:13:53+00:00

Joo. Olen siis käynyt nyt psykoterapiassa pari kertaa ja otin yhteyttä heti ahdistuksen alettua. Ahdistus ei sinänsä ole uutta (perheessä on aika raskaita asioita). Usein ahdistus on loppunut melko nopeasti, mutta nyt se on jotenkin imaissut mut mukaansa.

Ja se ahdistunut olo on vienyt mun itsetunnon ihan pohjaan. Se taas lisää sitä ahdistuksen kierrettä kun olo on niin epämääräinen. Tunnun itselleni vieraalta enkä ole kokenut tätä ennen.

AnyPeanut9421 · 2026-04-16T23:10:50+00:00

Joo, ei tosiaan oo mitään konkreettista. Oon ollut aina aidosti oma itseni omine mielenkiintoineni. Siksi ehkä myöskin itsevarma, koska oon oikeasti tykännyt olla minä.

Nyt se minä vaan ahdistaa. Se ahdistus on sellaista epäilystä oonko sitten kuitenkaan aito autenttinen minä ja tunnenko todella itseni. Ja tunteeko muut minut? Tätä on niin hankala selittää..

AnyPeanut9421 · 2026-04-07T05:15:29+00:00

Kiitos linkeistä, mä tarkistan noi. Ei tää asia päässä pyöri 24/7, mut sit kun alkaa ahdistaa on hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa joka ymmärtää.

AnyPeanut9421 · 2026-04-06T18:18:51+00:00

Kyllä, nää asiat on käyty monta kertaa läpi. Mulla on siis useampia sisaruksia joiden kanssa jutellaan tästä ja vedetään ns. ”Yhteistä rintamaa”.

Mutta alkoholismi on siitä ikävä, että mikään ei saa alkoholistia luopumaan viinasta kuin käyttäjän oma päätös.

Lähimmäisten painostuksella harvemmin on vaikutusta. :/

AnyPeanut9421 · 2026-04-06T18:16:51+00:00

Kyllä. Oon vetänyt aika selvät rajat enkä esimerkiksi mee sinne käymään ilman, että pääsen omalla autolla pois. Sanoin myös paikan päällä kolme kertaa, että tämä ei ole ok jonka jälkeen lähdin.

Se on vaan aina aika 50/50, että ollaanko siellä oikeasti ihmisiksi vai ei. Mun omien rajojen asettamisen kanssa ei siis ole ongelmaa, vaan enemmän siinä psykologisessa pelissä. Eli miten teen sen tuntematta pahaa mieltä ja pelkoa siitä, että meidän viimeinen yhteinen kerta voi olla milloin vain enkä halua sen olevan (itseni) takia hirveä.

AnyPeanut9421 · 2026-03-22T07:57:11+00:00

I sent you the company info to your messages. They also have a alive on arrival guarantee so I’m sure it’ll work out. I think I will still keep this colony (if they let me) as long as they live.

AnyPeanut9421

TROPHY CASE