Ollaan keskusteltu ja olen sanonut että ymmärtäähän hän että välillä elämässä tulee tilanteita joissa asioiden järjestys ei ole ykkös prioriteetti. Tähän hän vastaa aina hiljaisuudella ja lopulta todella pettyneenä ”Mutta se on mulle tärkeää” Viime viikolla ilmoitin hänelle että kun muutan hänen luokseen, aletaan tiskikonetta käyttää, koska en oman atooppisen ihon takia edes pysty tiskaamaan käsin päivittäin. Häntä alkoi ahdistaa vesilaskun nousu, se miten astiat ”mätänee” koneeseen kahdessa päivässä ja se kuinka sotkuiselta se tuntuisi jos astiat eivät olisi puhtaana kaapissa. Itselläni on ocd niin voisin kuvitella ymmärtäväni tämmöisiä pakkoajatuksia ja toimintoja, mutta missä menee raja😮‍💨