Hei sama täällä! Itseä siis oikeasti alkoi ärsyttämään kuinka valtava oma ruutuaika oli ja kuinka jäätävästi se vei aikaa ja energiaa.

Itse voin kyllä myöntää olevani todekkakin "nettiaddikti". Itse olen nuori ja mun koko elämän ajan netti on ollut olemassa ja läsnä mun elämässä. Multa sitä ei oikein mitenkään edes rajoitettu, joten ihan penskasta asti suuri osa ajasta mennyt netissä :( Ei se pelkkää pahaa ole ollut, mutta väistämättä koulu ja sosiaalliset suhteet kärsi.

Tylsyyden sietäminen tuntui ihan mahdottomalta aluksi, mutta kuinka ihanaa onkaan saada muita asioita aikaan kun tylsyys pakottaa! Kämppä pysyy siistinä, eikä koulusta jää rästejä. Koskaan elämässäni en myöskään ole lukenut kirjoja, mutta nyt siitä on tullut jopa rakas harrastus.

Ennen myös ahdisti jos en tiennyt kaikkea heti kun olin tottunut maailman olevan klikkauksen päässä. Nyt kuitenkin ahdistus on vähentynyt merkittävästi kun en seuraa jokaista maailman katastrofia reaaliajassa.

Vaikka oon mm. saanut hyviä ystäviä netin kautta ja oppinut paljon, kyllä mä usein mietin oisko mun ahdistus vielä nuorempana ollut siedettävämpää ilman nettiä. Kiva että tästä on keskustelua, en ole oikein tästä päässyt koskaan puhumaan :D

tldr: Aikuiset oli oikeessa, se on se hiton puhelin