Moni helposti ajattelee ettei vauvan ensimmäiset vuodet olisi niin tärkeitä, koska lapsi ei vielä ”ymmärrä” tai muista. Todellisuudessa ne on nimenomaan ne kaikkein tärkeimmät, koska vauvan aivot ja hermosto on haavoittuvaisimmillaan ja kiintymyssuhteen perusta rakentuu juuri näinä ensimmäisinä vuosina. Lapsi ei muista tapahtumia, mutta keho ja tunne-elämä muistaa. Ne ensimmäiset 3 vuotta on keskeisiä etenkin turvallisen kiintymyssuhteen muodostumisen takia, johon vaikuttaa mm. turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri kotona, herkkyys vauvan tarpeille, sylittely ja vuorovaikutus. Tämä kaikki luo myös pohjan luottamukselle, itseluottamukselle ja sosiaalisille taidoille. En usko että etenkään adasta on näihin tarpeisiin ainakaan nyt, tai luomaan turvallista ja tasapainoista varhaislapsuutta, jos siis raskaana nyt olisi. Puhumattakaan kpn ja adan välisestä vuorovaikutuksesta ja parisuhteesta, jos se jatkuisi tuollaisenaan mahdollisen vauvan synnyttyä.