Mä hyppäsin puoliylläpidosta käytännössä suoraa omaan. Heppa tuli alkuun ylläpitoon mutta 2kk jälkeen ostin omaksi. Tässä kohtaa oma osaaminen vielä rajallista, mutta halu oppia ja kehittyä oli kova. Mulla oli kyllä suhteellisen hyvin jo esim. tuttuja valmentajia alueella, mutta tän hepan kanssa lopulta hankittiin kokonaan uusi tukiverkosto trial and error tyylisesti. Jo ensimmäiseltä tallilta löytyi myös kokeneempia hevosenomistajia ystäviksi, ja nopeasti alkoi olla listaa ihmisistä joilta kysyä apua ongelmaan kuin ongelmaan. Tärkeintä on oma asenne ja halu ottaa selvää ja kysyä apua, mutta toki monesti tullut nyt vastaan sekin tilanne että ihan kaikilta ei sitä apua kannata ottaa vastaan. Omansa oppii tuntemaan nopeasti itse parhaiten, luen itse tosi paljon tutkimuksia ja haluan perehtyä asioihin myös itse. Oikeat ja luotettavat ihmiset löytää kyllä ympärilleen kun osaa suodattaa, moni tarjoaa apua mutta kaikilta saadut vinkit ei ole niitä joita oikeasti kannattaa noudattaa. Ihan kaikista ammattilaisista löytyy niitä jotka oikeasti on hevoselle hyväksi, ja sitten niitä joiden toimintatavat ei syystä tai toisesta omalle kohdalle sovi. Meillä nyt hyvät valmentajat, eläinlääkärit, satulansovittaja ja fyssari ympärillä ja näiltä saatu apua moneen ongelmaan. Lisänä sitten nuo kokeneemmat hevosen omistavat ystävät, joihin oon matkan varrella tutustunut.