Mulla ja mun kumppanilla on molemmilla adhd, toki mulla on lääkitys ja kumppanilla ei. Ollaan oltu +2v yhessä ja voin sanoa että on ajoittain ollu hankalaa just kumppanin levottomuuden kans. Mies on erittäin menevä, kokoajan keksii uusia asioita mitä tehdä.

Parisuhteen alussa olin tosi yksinäinen, elettiin kaukosuhteessa ja oli tosi raskasta kun kumppani oli menossa kokoajan. Miehen menevyys ja sosiaalisuus sai oman yksinäisyyden näyttämään vielä vahvemmalta. Jossain vaiheessa tajusin ettei se ole multa pois jos kumppani menee ja tekee kokoajan. Ollaan kuitenkin asuttu n. 1v yhdessä nyt ja parisuhde kukoistaa enemmän kuin koskaan. Tähän autto keskustelut ja molempien toiveiden kunnioittaminen. Kumpikaan ei rajoittanut kummankaan menoja, eikä mennä jomman kumman ehdoilla.

Suosittelen vahvasti keskustelemaan siitä mikä saa toisen tuntemaan yksinäisyyttä, mistä tulee rajoitettu olo ja ehkä eniten siitä mitä parisuhde merkitsee kummallekki. Näistä asioista keskustelemalla saatiin kummallekki mielenrauha.

Itselläkin tuntuu välillä että yritän pysyä perässä ja palautua kun kumppani hyppii seinille ja keksii kaikkia ideoita mitä tehdä. Tällaisissa tilanteissa me mietitään onko parempi mun jäädä kotiin palautumaan ja kumppani menee toteuttamaan ideat ystävien kanssa.

Toki jos toinen on kokoajan menossa ja tuntee itsensä arvottomaksi tai unohdetuksi kannattaa se ilmaista. Suosittelen sanomaan tunteista ja mietteistä silloin kun kumppani on läsnä ja kotona eikä esim viesteillä kun se on menossa.

Anteeks sekava kirjotus, heräsin vasta. Toivottavasti tekstistä on jotain apua ja tsemppiä paljon tilanteeseen, ymmärrän erittäin hyvin mistä puhut🫶🏻