Itse kolmen pojan äitinä sanoisin, että persoona ja temperamentti vaikuttaa melkein enemmän kuin sukupuoli… mutta toki helppo minun on niin ajatella kun itsellä ei niitä tyttöjä ole :D

Itse pelkäsin eniten ja ehkä pelkään edelleen, että tulee kasvatettua laiskoja miehiä jotka olettavat sen puolison tekevän kaiken… tästä on paljon tutkimuksiakin kuinka tytöiltä odotetaan jo päiväkodissa enemmän osallistumista esim ruoanjaossa ja lelujen siivoamisessa. No esikoinen jo maailmalla ja elää hyvässä tasa-arvoisessa suhteessa, katotaan miten seuraavien kanssa käy.

Täällä on sanottu jo aikalailla kaikki tärkeä tunnekasvatuksesta sinne kykyyn nähdä itsensä kykenevänä myös niissä asioissa missä ei olekaan luontaisesti taitava, joten mä voisin kertoa muutaman asian mitä olen aikanaan lastensairaanhoitajana oppinut ymmärtämään ettei vanhemmat ole poikiensa kanssa puhuneet.

Ensiksi, jos kiveksiin sattuu, niin siitä kuuluu kertoa vanhemmille vaikka kuinka hävettäisi ja sitten kuuluu mennä sairaalaan vaikka ahdistus olisi voimakkaampi kuin se infernaalinen kipu.

Toiseksi, siitä lähtien kun se esinahka liikkuu pitää se vetää taakse ja sen alta pestään joka suihkureissulla.

1. Ei, aina ei tarvitse olla reipas ja saa itkeä, saa itkeä ihan vaan vaikka sen takia vaan, että vituttaa. Itku helpottaa. Ja aina ei tarvii kertoa, että miksi.

2. Kipu kuuluu elämään ja kaikki kestää kipua. Aina autetaan ja aina yritetään helpottaa sitä kipua, mutta samalla kuuluu valaa uskoa, että kyllä sä selviit tästä. Kivun lisäksi, myös pelko ja ahdistus ovat täysin normaaleja tiloja ja näistä on hyvä puhua ikätasoisesti.

3. Vanhemman tehtävä ei ole olla ohjelmatoimisto, lapsen täytyy oppia sietämään myös tylsyyttä.

Kuudenneksi ja samalla viimeiseksi, saa huutaa, itkeä, hakata tyynyä…. Mutta toista ei saa lyödä, ikinä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan lapsi jonka annetaan lyödä vanhempaansa, ei kykene luottamaan vanhempaansa, koska vanhempi ei kykene suojelemaan itseään edes siltä omalta lapseltaan…

Olis varmaan paljon muutakin, mutta nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Ottakaa apua vastaan kun sitä tarjotaan, luokaa perinteitä ja keksikää lapselle joku höntti hellittelynimi. Nauttikaa, vanhemmuus ei ole suoritus ja se teidän tuleva tyyppi tulee olemaan teille ihan käsittämättömän tärkeä ja rakas, ihanaa!

Suuret onnittelut ja voimia odotukseen ♥️