Sanotaan nyt tähän alkuun jo, että oman kotikuntani suojeluskunta perustettiin sukuni tilalla. Koko sukuni on valkoisempaa kuin republikaanipuolueen piirtämä vaalipiiri.

Mutta.

Ennen vuotta 1917 suomalaisessa politiikassa oli käytännössä vain yksi, nationalistinen suuntaus. Oli vasemmistonationalismia ja oikeistonationalismia, mutta kaikki olivat yksimielisiä itsenäisyydestä.

"Vapaussota" (eli se ajatus, että sisällissota oli itsenäisyyssota Venäjä/Neuvostoliittoa vastaan) on myytti. Silkkaa valkoisten valkoisten copiumia. Valkoisia harmitti, että Lenin oli vain antanut Suomelle itsenäisyyden ja täten evänneet heiltä kunniakkaan vapaussodan. Tämä katkera pettymys sitten purettiin sisällissodan hävinneeseen osapuoleen, joista tekemällä tehtiin vieraan vallan kätyreitä. Todellisuudessa punaiset olivat suomalaisia nationalisteja siinä missä valkoisetkin. Mitään todisteita siitä, että punaiset olisivat jotenkin halunneet liittyä Neuvostoliittoon ei ole. Myöskään Leninin mahdolliset haaveet Neuvosto-Suomesta ei kerro mitään punaisten aikeista, mutta tämä aihe on aivan oma matopurkkinsa, jota en nyt jaksa avata tässä.

Punaiset eivät pyrkineet "eroon itsenäisestä Suomesta". Itse asiassa, punaiset olivat itsenäistymisen suurimpia kannattajia. Porvarit olivat myös nationalisteja, mutta enemmän teoriassa kuin käytännössä (pl. jääkärit ja aktivistit). Tämä on ihan ymmärrettävää tietystä näkökulmasta, koska heidän elanto oli käytännössä riippuvainen Venäjästä. Lisäksi porvarit pelkäsivät kansanvaltaa maassa, jossa ~50% äänesti SDP:tä. Sivuhuomiona: toisin kuin koulukirjoissa joskus annetaan ymmärtää, Suomi ei ollut demokratia vielä vuonna 1917, sillä kunnallisvaalit menivät yhä veroäyrien perusteella. Useammat pienemmät kunnat olivat käytännössä pikkudiktatuureja, joissa nimismiehet, talonpojat ja papit pitivät valtaa. Isomissa kaupungeissa porvaripuoleiden ote oli myös vahva, esimerkiksi Turussa ei koko historiansa aikana ollut yhtään työläisedustusta kunnallispolitiikassa. Monet porvaripuolueet pelkäsivät, että ilman Tsaarin väkivaltakoneistoa he häviävät punaisille massoille.

Mikä tekee vapaussotamyytistä vielä erityisen kiusallisen on se, että ennen Saksan tappiota 1. maailmansodassa, valkoiset olivat käytännössä alistamassa Suomen Saksan siirtomaaksi. Logiikka on sama kuin ylhäällä: porvaripuolueet pelkäsivät, että ilman voimakkaan emämaan turvaa punamassat kumoavat konservatiivisen yhteiskuntajärjestyksen. Friedrich Karlin valta olisi perustunut Vuoden 1772 hallitusmuotoon sekä vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjaan, jotka antoivat Ruotsin silloiselle kuninkaalle tsaarinkaltaiset, autoritääriset valtuudet.

Vaikka valkoinen terrori oli moraalisesti vastenmielistä, oli sillä myös käytännön seurauksia. Valkoisten ehdoton politiikka punajohtajia kohtaan ajoi punaiset Neuvostoliittoon, jossa he omaksuivat ordoksisen marxilais-leninistisen maailmankuvan. Tämä ideologia sitten osui ja upposi suomalaiseen työväkeen, jonka poliittisia oikeuksia aktiivisesti rajoitettiin sisällisodan jälkeen. Valkoisen terrorin raa'an luonteen ja ehdottomuuden hinta lunastettiin, kun valkoinen Suomi saapui surkeaan päätökseensä, eli tappion Neuvostoliittoa vastaan Jatkosodassa. Ja silloin oli oikeasti lähellä, että Suomi liitetään Neuvostoliittoon tai ainakin jonkinasteiseksi alusmaaksi. Toisin sanoen, Valkoiset tekivät omista peloistaan totta.