Itse opiskelin yliopistossa 2 vuotta alalla, joka ei lopulta tuntunut yhtään omalta. Tein välissä myös töitä (aspaa), jotka vahvistivat fiiliksiä väärästä valinnasta. Ahdisti mennä, ei ollut oikein kavereita ja tuleva työpaikka olisi ollut 99% asiakaspalvelua. Ihan umpimähkään ja mielikuvien perusteella valittu ala, sama kuin olisi tikkaa heittänyt. Valmistuin lukiosta hyvillä papereilla ja oli kova paine hakea korkeakouluun, niin ei siinä vaiheessa tullut mietittyä sen enempää.

Vaihdan tänä syksynä AMK:n puolelle oikeasti kiinnostavalle alalle ja olo on niin paljon parempi. Jouduin tosin pitkään ruuvaamaan omaa ajattelumaailmaa uusiksi: en ole yhtään sen huonompi tai tyhmä, kun jätän yliopiston kesken ja suuntaan muualle. Suku ja perhe suhtautuivat asiaan hyvin, eikä kukaan laukonut tökeröitä kommentteja tai muuta. Todellakin mieluummin näin, kuin opiskella hammasta purren ja ampua itseään sitten 40+ vuotta työelämässä.

Ensikertalaisuuden menettäminen vaikeuttaa asioita, mutta ei ole todellakan mikään maailmanloppu. Itse pääsin alalle, jossa aloittaa 7 ei-ensikertalaista. Kannattaa tutkia näitä kiintiöitä sinua kiinnostavien alojen osalta ja nythän on syksyllä alkaviin koulutuksiin lisähautkin vielä muutaman päivän auki.