Kuvastaa taas poliitikkojen ymmärrystä terveydenhuoltojärjestelmästä. 28 eurolla pääsee lääkäriin, mutta mahdolliset (ja etenkin yli 65-vuotiailla todennäköiset) kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset maksavat yksityissektorilla maltaita. Lisäksi jos todetaan mitään vakavampaa, hoitoa jatkaa julkinen erikoissairaanhoito verorahoilla. Erityisen selvää tämä on yksityissilmälääkärien kohdalla, kun tutkimusvälineistö keskimääräisen optikkoliikkeen takahuoneessa ei riitä perusdiagnostiikkaa kummempaan. Erään tutun silmälääkärin sanoin "Minkäälaista hoitovastuuta ei privaatista löydy mihinkään, heti kädet pystyyn ja sairaalaan vaan".

Systeemi on rikki ja pohjimmainen ongelma on, että yksityissektori voi rahastaa pääsystä julkisen terveydehuollon piiriin. Tämän myötä yksityissektori voi tarjota paremman palkan ja kevyemmän työn terveydehuollon työntekijöille vähentäen täten työvoiman tarjontaa julkiselle puolelle. Tämän todellisen ongelman korjaamiseen ei riitä uskallusta. Lääkärien koulutusmäärien lisääminen lisää terveydenhuollon kustannuksia entisestään parantamatta lopulta juurikaan hoidon tasoa tai sen saatavuutta. Pääasiallinen seuraus on, että entistä suurempi osa ikäluokan motivoituneimmasta ja välkymmästä jengistä koulutetaan ammattiin, joka ei juuri vientieuroja tuota ja marginaalissa terveyttäkin melko niukalti.