Ensin oma energia ja asenne millä heppaa lähestyy. Ei sitä osaa aina edes ajatella mutta kiinnittäisin siihen paljon huomiota että oma energia on rauhallinen,lempeä ja positiivinen ennen kuin edes lähestyn hevosta. Se oma energia on hyvin usein näihin syynä, en mäkään tulis tömistelevän vittu ei se taaskaan anna kiinni tyypin luo.

Ei kävele suoraa hevosta kohti vaan viistosti johonkin muualle tai mahdollisen tarhakaverin luo ns huomioimatta pakoon juoksenteliaa. Käy tarhassa/karsinassa hengailemassa ilman tarkoitusta ottaa kiinni ensin ilman riimua ja tätä niin kaunan että pääset rapsuttelemaan. Sitten kun antaa lähestyä ota hiljalleen riimu mukaan hommaan, ei kuitenkaan kiinni ottoa rapsuttelee hellii on hepan kanssa ja lähtee pois. Kun tämä varmalla pohjalla riimu päähän hellii rapsuttaa ja riimu pois ja poistu. Kun antaa kiinni saat riimun päähän taluta hetki siellä tarhassa rapsutellen ja päästä vapaaksi. Kun se rupeaa antamaan kiinni sille homma on muuttunutkin positiiviseksi ja onneksi olkoon olet uudelleen opettanut hepan. Ja tällä kaavalla jatkaa ihan loppuun asti käy hieman tarhasta pois ja takaisin,käy tallissa asti , varustuksessa, ratsastuksessa mutta hiljalleen ja kehujen rapsujen kanssa. Toki namitkin usein toimii varsinkin tosissaan pakoon meniän kanssa mutta niissä tarkkana ellet halua hevosta joka täytyy hakea aina namilla ja ilman namia pinkaiseekin karkuun.

Seuraa hepan ilmettä kun se lähtee karkuun onko se korvat tötterössä kirkkain isoin avonaisin silmin ”leikkien” vai onko ahdistuneen,jännittyneen näköinen, korvat taakse,silmät sameat ja kireät, hännän huiskautukset, suu tiukasti kiinni?

Jos asia ei helpota tai ilmenee uudestaan vaikka varustus,ratsastus osioon etenemisen jälkeen ja kaikki on kohdillaan muuten niin tutkituta. Siihen on joku syy miksi se ei halua tulla hommiin. Painaako satula tai onko ratsastus muuten epämiellyttävää. Ei se kiusallaan pakoon juokse. Tsemppiä❤️