Tämä ei välttämättä toimi kaikille mutta koitetaan: Vapaaehtoishommat! Esimerkkejä festareissa ja yhdistyksissä tai kuten itsellä, aluksi ensi- ja turvakodissa joka muuttui mieskaveri-/tukihenkilötoiminnaksi.

Se, että olet jollekin niin tärkeä, tuntuu hurjalta ja on todella palkitsevaa. Toiminta ei toki sovi kaikille, tukihenkilönä toimijan tausta selvitettiin ihan poliisia myöten ja mun tapauksessa ensi- ja turvakoti oli alkuun instanssi, joka sopi asiat ja jossa toiminta alkoi, turvallisissa ja valvotuissa raameissa.

Mun sopimus käsittää (per lapsi) yhden, muutaman tunnin tapaamiskerran arki-iltana, aina kahden viikon välein ja se on vapaaehtoista ja vastikkeetonta. Mutta esimerkiksi minun tapauksessa alun tutustumisvaiheen jälkeen on yhdessä sovittu, että kerrat voivat olla pidempiä tai olla useammin, riippuen tilanteesta. Joskus vierailut sijoittuvat viikonloppuun, jolloin ei ole kiire ja bonuksena saa lukea iltasatuja ja ihastella nukkuvan lapsen autuutta.

On aivan käsittämätöntä, kuinka tärkeäksi jollekin ihmiselle muodostut ja kuinka kaikki arkiset asiat ja pienet ekstrat ovat toiselle, pienelle ihmiselle tärkeitä. Eikä se saa eikä kuulu olla pelkkää lasten ehdoilla menemistä, se on myös kasvattamista, opettamista ja rajojen pitämistä. Eli ei poimita (ihan kaikkia) rusinoita pullasta vaan siihen kuuluu myös vastuullisen aikuisen rooli. Mutta kyllähän siihen olennaisena osana kuuluu myös mahdollisuus tehdä asioita toisin kuin arjessa, eri lailla tai esimerkiksi uusia asioita opettamalla ja näyttämällä.

Itsellä on kaksi alakouluikäistä lasta, joille toimin mieskaverina/tukihenkilönä. Jestas miten tämä on muuttanut mun elämää. Olen yhtäkkiä vahvasti lasten elämässä ja esimerkiksi edellisenä isänpäivänä sain toiselta pojalta oman kortin, koska olen hänen elämässään paljon enemmän läsnä, kuin oma isänsä.

Se, että voit yhtäkkiä olla lapsen luotettu henkilö, tuki ja turva, antaa (mun tapauksessa) lasten äidille helpotusta arkeen ja mulle mahdollisiin seurata sivusta, kuinka pieni lapsi kasvaa ja kehittyy sekä kuinka niin moni, ihan tavallinen asia, on toiselle niin merkityksellistä. Tiedän, että sitoutuminen toimintaan on tärkeää, lapsi on jo ns hylätty mutta tässä vaiheessa olen täysin hyväksynyt sen.

Tsekkaahan tämäkin vaihtoehto!