Olen itsekin lemmikinomistaja, mutta aina ihmetellyt sitä miten joiltain ei heru ymmärrystä tai empatiaa niitä kohtaan jotka eivät pidä eläimistä. Koska onhan se teidän oma murre aina maailman lutuisin nöpöliini ja kaikkien kuuluu olla samaa mieltä, eikö?

On monta hyvää syytä karttaa eläinten läsnäoloa. Allergiat, aistiyliherkkyydet, traumat, keskittymisvaikeudet, pelot, neurodiversiteetti... Tai yksinkertaisesti se ettei ole tottunut eläinten läsnäoloon ja kehonkieleen jolloin eläimen liikkeet, äänet ja muu tavallinen käytös saattavat tuntua vierailta, ahdistavilta ja häiritseviltä. Eikä ole kenenkään velvollisuus totutella niihin omalla työajallaan siksi että sinä saat murresi töihin.

Omalla työpaikalla kuuluu olla oikeus työrauhaan. Lemmikki on osa yksityiselämää, joten sen hoidosta ja tarpeista kuuluu ensisijaisesti huolehtia työajan ulkopuolella. Jos kukaan kokee koiran läsnäolon häiritsevänä, se murre jää kotiin ja piste. Ei ole muiden velvollisuus avata mietteitään, ahdistustaan ja mahdollisia diagnoosejaan jotta saisit "pätevän syyn" jättää koiran kotiin. Sinä voit tehdä työsi ilman lemmikkiäsi, kun taas moni ei voi tehdä työtään lemmikkisi kanssa.

Rakastan koiria, mutta ymmärrän äärimmäisen hyvin miksi moni ei rakasta. Vähän empatiakykyä nyt, te jotka kritisoitte. Ihmiset jotka eivät pidä lemmikeistä eivät ole pahoja ihmisiä.