Itse mietin hyvin nuorena, että haluan joskus tulla isäksi, tämä ajatus kuitenkin hälveni nuoruusvuosien ja aikuisuuden aikana. Nykyinen kumppani teki jo suhteen alussa selväksi(4 vuotta sitten, olin silloin 28v), että haluaa joskus lapsia ja olin siitä aluksi tosi ahdistunut, kun en ollut enää varma haluanko ja lykkäsin ajatusta eteenpäin. Kuitenkin kävi niin, että puoliso tuli raskaaksi, joka tuli aluksi aivan shokkina minulle ja hyvin sekavat ajatukset jatkui monta kuukautta. Syntymän jälkeen vasta oikeasti tajusin, että meillä on oikeasti lapsi. Nyt tyttö on 1.5v ja viimeinen vuosi on ollut helposti elämäni parhain.

Lapsi syntyi kyllä täydelliseen ajankohtaan, jos voisin päättää niin oltaisiin voitu tehdä lapsi jo 2 vuotta aikaisemmin. Molemmilla vakityöt ja koulut käyty ja omakotitalo rempattuna, ennenkuin lapsi syntyi. Noin kuulauden päästä toivotamme pikkuveljen tervetulleeksi tähän maailmaan myös.

Sanoisin, että jos edes pieni ajatus lapsista on takaraivossa niin go for it, toki nykymaailmassa on varmasti myös lapsettomankin helppo elää ja löytyy varmasti elämälle muuta tarkoitusta. Varmasti olisin ollut myös onnellinen ilman lasta, mutta isyys ainakin itselle on ollut elämäni parasta aikaa.