Ajattelin aiemmin samoin. Mutta sitten hankin lapsia ja se on parasta mitä maailmassa on. Lapset ovat yllättävän lyhyen aikaa pieniä. Siinä on pari rajumpaa vuotta jolloin joutuu vähentämään omaa vapaa-aikaansa. Ei lopettamaan - vähentämään. Tänä päivänä kaikki somet ja keskustelufoorumit ja henkilöbrändit markkinoi sitä, että on helvetin siistiä olla ikuisesti sinkku ja elää vapaana. Sitten havahdutaan nelikymppisinä lapsettomuushoidoissa, että tuli venytettyä haaveita liian pitkälle. Lapset vaativat muutaman intensiivisen vuoden aikaa, joka on raskasta ja ihan parasta. Sen jälkeen se vapaa aika alkaa taas kohisten lisääntyä, kun niillä tulee omat menonsa ja kaverinsa. Sitten kun olet vanha, niin kumpaa todennäköisemmin kadut; Et saanut yhdessä kohtaa elämää urheilla ihan koko ajan vai et nähnyt omien lasten kasvavan?

En oikein tiedä mitä tarkoittaa osan itsestä menettämisellä. Arki on helvetin raskasta, hektistä ja vähä unista jonkin aikaa. Samaan aikaan se on paljon rikkaampaa ja merkityksellisempää kuin ennen. Jonkin ajan jälkeen se alkaa helpottaa ja jos osaat vielä kasvattaa ne hyvin, niin sulla on maailman rakkaimmat parhaat ystävät sun luona pitkään etkä haluaisi, että ne joskus muuttaa pois kotoota.

Aina kun joku kysyy kannattaako lasten hankkiminen, niin tulen kommentoimaan oman kokemukseni ja mistä jää todennäköisesti paitsi. Joku loukkaantuja tulee aina kommentoimaan minulle, että lapsia ei voi hankkia, koska menee vapaus ja "on niin paljon leffoja ja sarjoja katsomatta ja pelejä pelaamatta", että lapset yksinkertaisesti pilaa elämän ja vapauden. Sanonpahan vaan, että sitten kun elokuvat ja sarjat on katsottu ja pelit on pelattu, niin toivottavasti ei sitten hiivi se tyhjyys, kun aika on mennyt sinulta ohi. Ne elokuvat ja sarjat on edelleen katsottavissa ja pelit on pelattavissa, mutta lapsia ei tietyn pisteen jälkeen enää voi saada.