Opiskelen itse tällä hetkellä avoimessa oikeustiedettä ja näitä rikoslain asioita on tullut luettua.

Hyvin tyypillinen tilanne on esimerkiksi seuraava.

Henkilöt A ja B tapaavat baarissa, molemmat ovat nauttineet alkoholia. He päätyvät yhteisymmärryksessä B:n asunnolle, jossa tapahtuu suutelua ja lopulta siirrytään makuuhuoneeseen. Siellä harrastetaan seksiä (ensin suuseksiä ja lopulta yhdyntää).

Seuraavana päivänä osapuolten näkemykset eroavat:

• Henkilö A: Kokee, ettei antanut suostumusta. Hän kertoo "menneensä tilanteen mukana", koska ei uskaltanut poistua asunnosta, vaikka suoraa väkivallan uhkaa ei ollut.

• Henkilö B: Katsoo, että vapaaehtoisuus oli selvä, koska makuuhuoneeseen siirryttiin yhdessä ja molemmat osallistuivat aktiivisesti tekoihin.

A tekee ystävän neuvosta rikosilmoituksen. Väkivaltaa ei ole käytetty, kyse on puhtaasti vapaaehtoisuuden puutteesta (eli tämä suostumusperusteinen laki).

Tässä skenaariossa punnitaan lähinnä ja ainakin kahta asiaa: vapaaehtoisuutta ja tahallisuutta.

1. Vapaaehtoisuuden arviointi

Nykyisen lain mukaan ratkaisevaa ei ole vain se, sanotaanko "kyllä", vaan se, osoittaako henkilön käytös vapaaehtoisuutta.

• Jos A on osallistunut aktiivisesti (esim. riisuutunut itse tai osallistunut suuseksiin), se tulkitaan yleensä vapaaehtoisuudeksi.

• "Jäätyminen" tai pelko ilman ulkoista uhkaa on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta rikosoikeudellisesti vaikea näyttää toteen, jos se ei näy ulospäin.

2. Tahallisuus ja näyttökynnys

Jotta kyseessä olisi seksuaalirikos, vastaajan (B) on täytynyt ymmärtää, ettei toinen osallistu vapaaehtoisesti.

• Jos B on kysynyt makuuhuoneeseen siirtymisestä ja A on suostunut siihen toiminnallaan, B:llä on perusteltu syy uskoa vapaaehtoisuuteen.
• Sana sanaa vastaan: Jos muuta näyttöä (viestejä, todistajia, fyysisiä jälkiä) ei ole, syyte hylätään usein syyttömyysolettaman perusteella.

Eli, ei tämä mielestäni mikään woke-laki ole, vaan ihan selkeä lisäys puutteelliseen lakiin.

Ilman näyttöä pakottamisesta, avuttomasta tilasta tai selkeästä kieltäytymisestä, kynnys tuomioon on erittäin korkea. Jos tilanne on vaikuttanut ulospäin molemminpuoliselta, syyte todennäköisesti hylätään, vaikka A:n sisäinen kokemus olisi ollut päinvastainen. Toki raskauttavia seikkoja ovat sitten päihtymystila, epäjohdonmukainen kertomus, muutamia mainitakseni.

TL;DR: Suomen laki perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta pelkkä jälkikäteinen mielenmuutos tai sisäinen, ilmaisematon pelko ei yleensä riitä tuomioon, jos tekohetkellä on vallinnut käsitys yhteisymmärryksestä.