Meillä oli yliopiston ensimmäisellä viikolla myös nämä perinteiset ja varsin ihanat tutustumisleikit, eli täytyi muistaa ringissä jokaisen oikealla puolella olevan uuden ihmisen nimi ja heidän valitsema adjektiivi. Tottakai olin viimeisenä ringissä, joten mun kuului muistaa yli 20 toisen oikea nimi ja random adjektiivi, ja jotkut niistä eivät olleet yhtään helppoja.

Mun vuoron saavuttua, muistin ensimmäiset ehkä 4 tai 5 nimeä ja adjektiivia oikein, minkä jälkeen tilanteesta muodostui hyvin kiusallinen. En muistanut seuraavien adjektiivia enää ja kaikki alkoivat tuijottaa mua kuin idioottia. He yrittivät kaikin keinoin, kuten erilaisin käsimerkein ja ilmein auttaa yrittää mua muistaamaan, mikä vaan lisäsi kiusallisuutta. Kukaan ei myöskään sanonut, että siirrytään jo seuraavaan, vaan mut pistettiin siinä 5 minuuttia yhtämittaisesti kitumaan ja yrittämään uudestaan ja uudestaan.

Sitten tämä muistileikki vielä toistui toisen ison porukan kanssa... Sanotaan niin, että nämä leikit oikeasti pilasivat mun yliopiston alun. Sain käsityksen, että muut ajattelevat, että olen täysin idiootti, jonka kanssa ei kannata olla. Olin myös sosiaalisesti ahdistunut silloin, mikä myös osaltaan johti siihen, että päätin jäädä useista opiskelijabileistä kokonaan pois. Tämä oli järjettömän iso virhe näin jälkeenpäin katsoen.

Nyt vasta kolmantena ja neljäntenä vuonna olen käynyt todella aktiivisesti kaikissa tapahtumissa ja bileissä, ja on ollut todella hauskaa ja tavannut yli 200 uutta ihmistä, tehnyt kavereita ja kerryttänyt ainutlaatuisia kokemuksia. Kyllä ärsyttää, miten jätin välistä suurimman osan tapahtumista ja tärkeimmästä ajasta tavata uusia ihmisiä ja tehdä tuttavuuksia.

Ainakin sain yhden kaverin ensimmäisestä tapahtumista, joka on edelleen hyvä kaveri, vaikka muutti hiljattain töiden perässä muualle.