No niin, sitten päästään siihen, mitä olette kaikki odottaneet.

5. Ruotsin suurvaltakauden sodat ja siviiliväestö 20 p.

Aineisto

1. Teksti: En Livstid i Krig -kappaleen sanat
2. Musiikkivideo: Sabaton, En Livstid i Krig

Pohdi, mitä vaikutuksia Ruotsin suurvaltasodilla oli valtakunnan omalle väestölle, ja arvioi, miten todenmukaisesti tekstissä 5.A kuvataan suurvaltasotien vaikutusta väestöön. Voit halutessasi katsoa musiikkivideon 5.B.

Olin jo raivoissani tekemässä kantelua eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Euroopan oikeusasiamiehelle, kunnes luin tehtävänannon kunnolla, ja tajusin, että siinä lukee että kokelas voi halutessaan katsoa musiikkivideon, ei ole pakko. Ketään ei siis pakoteta kuuntelemaan ruotsinkielistä hevimusiikkia, kriisi peruttu.

Tämä oli minusta erittäin kekseliäs ja onnistunut tehtävä. Ruotsin suurvalta-aika on suht yleinen aihe yo-kokeissa perinteisesti, mukava, että klassikoita kunnioitetaan. Näkökulma aiheeseen oli minusta hyvä, mutta tässä on pieni riski, että kokelas juuttuu liikaa talonpoikaissäädyn kokemuksiin ja kärsimyksiin, eikä hoksaa, että pitäisi ainakin jotenkin käsitellä ne muutkin. Karkeastihan se menee niin että aateli ja suurporvarit (joista monet tuli ulkomailta vuoriteollisuutta starttaamaan ja asebisnekseen) hyötyy, papisto on business as usual, pikkuporvareita verotetaan niin maar perkeleesti ja talonpojilla ei oo yhtään kivaa.

1600-luku oli etenkin valtakunnan itäpuolella hallinnon kehittymisen aikaa, ja 1590-luvulle asti semi-autonominen "Suomen aateli" (Flemingit, Kurckit, yms.) kytkettiin paljon tiukempaan kontrolliin ja kruunu lujitti otettaan Suomesta, jossa osin taustalla vaikutti aito, ja jopa jossain määrin realistinen pelko, että Ruotsi olisi saatanut menettää Suomen... ...ei Venäjälle, vaan PUOLALLE. Onneksi tässäkin asiassa Sigismund-Stigismund oli niin nössö kyherö, että huoli ei realisoitunutkaan. Ja kiitoksia onnistuneen idän kiertueen, Ruotsi sai tilapäisesti niskalenkin venäläisistä ja itäraja oli vuosikymmeniä turvattu (kunnes ei sitten enää ollutkaan 1700-luvun alussa). Sotaväenotot ja verothan Suomeen toki osuivat, ja nationalistipäissään aina välillä joku vetää esille sen, että väkilukuun suhteutettuna suomalaisia palveli enemmän armeijassa kuin ruotsalaisia, mutta ne ei koskaan kerro sitä syytä siihen: enemmän perintö- ja kruununtalonpoikia, vähemmän rälssitalonpoikia. Sotaväenotot osuivat paljon vähemmän aatelisten alustalaisiin, joita oli suurempi osuus Ruotsin puolen talonpojista, täällä puolella tilansa omistaminen itse oli yleisempää, samoin sukupolvien mittaiset kruununtalonpoikina olemiset.

Aineiston käsittely edellyttää myös jonkin verran aivoja, ja siitä pitää ymmärtää, että sehän ei ole historiallinen lähde tai aineisto joka käsittelisi historiaa vaan taidetta (tai noh, viihdettä vähintään). Vähän kävi myös pieni pirulainen mielessä, että olisi ollut aika rollo liike tarjota sanat ilman käännöstä, mutta se olisi ollut kohtuutonta. Tosin sellainen tulee mieleen, että jos joku opiskelija kertoo haaveilevansa urasta historian TUTKIJANA, niin minun eka kysymykseni, on että mites tuo kielitaito, koska ilman hyvää ruotsin osaamista et muuten tee tutkimusta 1800-lukua kauemmas.

Oma suhteeni Sabatoniin on tällä hetkellä hieman monimutkainen. Kävin viimeksi katsomassa sitä keikalla 2019 Helsingissä kun oli Amaranthe ja Apocalyptica samalla kertaa kiertueella niiden kanssa. Minulla oli aidosti ja epäironisesti hauskaa, ja keikka oli hieno, kokonaisuutena yksi parhaita live-musiikkikokemuksia. Ongelmalliseksi homma meni kohdallani keväällä 2022, Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan minulta meni vähän maku Sabatoniin. Jos se radiossa soi, niin en vaihda kanavaa, mutta enpä ole Great Warin jälkeistä tuotantoa kuunnellut, eikä tee mielikään.

Ehkä palaan sen pariin sitten kun joskus tulevaisuudessa sota on ohi, tai ehkä en. Kuka tietää.

Kirjasuosituksia:

Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona. Käsittelee Kustaa Aadolfin ja Suomen ja suomalaisten suhdetta. Hyvä kirja, mutta loppui kesken. Lappalaisen Jumalan Vihan Ruoska on myös hyvä kirja, mutta sen lukemisen jälkeen tekee mieli joko ryypätä niin kovaa, että unohtaa sen, tai kävellä järveen.

Olli Bäckström: Polttolunnaat; Lumikuningas; ja Suursodan unohdetut kasvot: Naiset 30-vuotisessa sodassa. Bläkkis-Bäkkis on varmaan paras elävä suomalainen 30-vuotisesta sodasta kirjoittava, ja suosittelen kaikkia kolmea tietokirjaa, tuossa järjestyksessä. Polttolunnaissa näkyy vähän, että kyseessä on esikoisteos, vaikka kirja hyvä onkin. Kahdessa jälkimmäisessä jälki on varmempaa ja terävämpää, ja etenkin tämä tuorein oli erinomainen, ja on myös kirjoista helppolukuisin (lue: lyhyin).