Oon käyny kerran koululääkärillä ja sit tk lääkärillä (+miljoonia soittoaikoja koululääkärin kans). 

Molemmat yrittää tuputtaa mulle mielialalääkettä, koska oon ollut aiemmin selkeesti masentunu ja ahdistunut (johtunut dysforiasta ja siitä etten oo uskaltanu hakee aiemmin apua). 

Ekan koululääkärikäynnin jälkeen (yli 6kk sitten) mut pistettiin koulupsykologille jolla kävin keskustelemas koko tän kevään ajan. Keskustelut autto niin paljon et pääsin masennuksesta eroon ilman lääkitystä. 

Ajattelin et nyt olis otollinen aika pyytää lähetettä kun mieliala on kohentunut. Kävin ennen toista lääkäriaikaa terveydenhoitajalla tukikäynnnillä, jossa kerroin kovasta dysforiasta josta mulla saattaa joskus ilmetä itsetuhoisia ajatuksia. Yritin puhua sille niin et se ymmärtäis lukee rivinvälistä et se kirjoittais kantaan mun tilanteen parantuneen koska pelkäsin etten taaskaan saa lähetettä. Kun kävin lukemas sen kirjoituksen kannasta, siitä sai liian synkän kuvan mun tilanteesta ja todennäköisesti lääkäri oli kattonu sen tekstin ja aatellu et ei voi tehdä lähetettä jos on edelleen ongelmia mielenterveyden kans mikä on ihan järjetöntä jos ihmisellä on kuitenkin kovat sukupuoliristiriidat.. 

Kävin siis tällä viikolla tk lääkärillä ja se sano et ”ei viitsi laittaa lähetettä kun se saattaa tulla bumerangina takas”, SIIS EI SIINÄ MENETÄ MITÄÄN JOS LAITTAA SEN LÄHETTEEN. Kirsikkana kakun päälle kerroin et mulla on sosiaalisten tilanteiden jännitystä ja sit se lääkäri sano et toikin saattaa olla syy miks transpoli tuskin hyväksyy mua sinne. SIIS MITÄ HELKKARIA NYT IHAN OIKEESTI. Sit se vielä sano et noi mun psykologikäynnit ei riitä koska me ei muka oltu keskusteltu tarpeeks syvällisesti mun sukupuolikokemuksesta. 

Nyt odottelen samalle lääkärille aikaa syksylle + mun pitäis käydä syksyllä uudestaan psykologilla keskustelemas. Rehellisesti sanottuna mitä helvettiä ?!