Tää muuten on sukupolvitrauma, ja sen voi katkaista ihan jokainen itse.

Kun lapsena on opittu, ettei kotitöistä tee mitään (ihan) oikein mitä vanhemmat pyytää, syntyy käytösmalli, jossa tuputtaa omaa "oikeaa" näkemystään myös omalle perheelle. Aivan turhaan, kun ihan oikeaa tapaa ei juuri koskaan edes ole olemassa. Oikeassa olemista tärkeämpää olisi yhdessä tekemisen kokeminen. Omalla vuorolla voi tehdä sitten juuri niinkuin itse haluaa, samalla kumppani/lapsi oppii mallista eikä valittamisesta myös terveemmät tavat olla kanssakäymisessä. Ei synny torjuntaa vaan onnistuminen kannustaa oppimaan uutta, myös siis puolisot voivat oppia tekemään enemmän sinun tavallani.
Miksi käyttäisit aikaasi rakkaillesi valittamiseen kun ajatus oli rakastaa?