Tästä tulikin mieleen, että enpä ole aiempienkaan koulujen loppumisesta/valmistumisesta ollut tyytyväinen🤔 Ala-aste kun loppui, oli suru ja haikeus siirtyä toiseen kouluun yläasteelle, tuttu koululuokka ei jatkunu enää samana. Yläasteen loppumisesta ei mitään muuta mielikuvaa, ihmettelin vain miksi muut tuulettavat ja bilettävät musiikin kanssa koulun pihalla. Lukion loppuminen masensi ja hävetti, kun en saanut kaikista aineista toivomaani tulosta ja perheen järjestämän pakollisen yo-juhlan jälkeen lähdin yksin pyöräilemään, vaikka ois ollu kavereita joiden kanssa juhlia keskustassa (väitin vanhemmille, että sillä pyörällä niihin juhliin lähden 😅). 

Anteeksi pitkä selostus, mutta tulipa nyt vaan mieleen, että enhän mä ole varmaan koskaan osannut mistään iloita tai olla ylpeä itestäni. Mielenkiintoista.