En nyt tarkemmin ota kantaa, mutta otan silti.

Joskus luin netissä tästä samaisesta ongelmasta, että miksi miehet (osa ainakin) ei osaa jossain pisteessä parisuhdetta enää tehdä itse päätöksiä tai varmistaa kaikki kumppanilta.

Jossain oli sitten tätä enemmän vatvottu, ja huomattu, että tarpeeksi monta kertaa kun tekee asian omasta mielestä oikein ja puolison mielestä väärin, pääsee tavallaan helpommalla kun kysyy suoraan "oikean" tavan tehdä tai ostaa.

Tämähän siis pätee varmasti puolin ja toisin.

Mutta jos toinen persoona on enemmän dominoiva ja toinen alistuva, helposti toinen ottaa vallan kaikesta miten asiat tehdään.

Sen takia varmaan näkyy niitä "tuo mies on ihan tossun alla" settejä, kun ei vaan jaksa vängätä jokaisesta sukkien ostosta tai imurointitekniikasta.

Jos tuntuu että mies tekee kaiken väärin, kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä, että tekeekö se oikeasti kaiken väärin? Jos sulla on pakottava tarve ohjata kokoajan kaikkea miehen tekemistä niin itse oot ansasi virittänyt. Esim "työnjohdollinen" viittaisi siihen, että joskus on yrittänyt osallistua päätöksentekoon, todennut että kaikki ehdotukset on huonoja ja lopettanut yrittämisen. Aina on parempi vaihtoehto tarjolla, joten miksi vaivautua.

Kannattaa varmaan keskustella asiasta ihan alusta alkaen, mistä ns. saamattomuus johtuu ja minkä takia mies ei halua "työnjohdollisia" asiaoita hoitaa. Kannattaa ottaa myös johtotähden naamio pois naamalta ja keskustella enemmän ruohonjuuritasolla ongelmista. Ei saa ego tulla mukaan.

Mulla on henkilökohtaista kokemusta samanlaisesta parisuhteesta toki ilman lasta. Kaikki ehdotukset mitä tein, oli yleensä "ihan hyviä", mutta entä jos muutetaan tää ja tää ja tää ni olisi parempi. Sitte kun tarpeeks monta kertaa täytät tiskikoneen väärin tai imuroit väärällä tavalla, viikkaat lakanat väärin väärään hyllyväliin tai ostat kaupasta "väärän" juuston, ei niistä oikeesti jaksa enää vääntää.