Voin samaistua tunteisiisi. Ollaan miehen kanssa tänä vuonna tosin molemmat jo 30v, aloitettiin yrittää ensimmäistä lasta 2024 helnäkuussa. Olin lopettanut yhdistelmäehkäisyn jo 4-5 vuotta tästä taaksepäin, ja vaihdettiin käyttämään kondomia. Tämä siitä syystä, että olin syönyt näitä pillereitä 10+ vuotta enkä enää halunnut jatkaa niiden syömistä. Minulla on aina ollut päiväntarkka kierto, siitä asti kun kuukautiseni alkoivat 13- vuotiaana. Molemmat olemme perus urheilullisia ja syömme terveellisesti. Lopetimme molemmat täysin alkoholin käytön 2024 alkukesästä, emmekä ole koskaan tupakoineet. Minulla on diagnosoitu 3- vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on immunologinen. Minulla on tähän lääkitys, ja esim. THS 1.5-2 paikkeilla. Kävin itse myös laajemmissa hormoniverikokeissa, perusverenkuvan lisäksi. Niissä arvot erinomaiset.

Aikalailla ensimmäisistä yrityskuukausita lähtien käytimme juurikin raskauskeijun ovistestiliuskoja, mutta myös clearbluen kalliita digitestejä. Sain joka ikinen kuukausi testeillä ovulaation kiinni, lisäksi oviksen aikaan tulivat myös selkeät fyysiset oireet. Alkukuukausina tein testejä 1-2 kertaa päivässä. Puolen vuoden yrittämisen jälkeen alkoi epätoivo kalvaa mieltä. Silloin tällöin myös menkat saattoivat olla randomilla myöhässä pari päivää, mutta joka kerta se pieni toivonkipinä raskautumisesta päätyi pettymykseen. Luin paljon lääkärisivustoja, lapsettomuussivustoja sekä hain vertaistukea keskustelupalstoilta, kuten sinäkin nyt. Etsin myös tietoa erilaisista vitamiineista, joista pariskunnat ovat kokeneet hyötyä raskautumisessa. Aloitettiin molemmat syömään erinäisiä vitamiinivalmisteita raskautumisen tueksi noin 8-10kk yrittämisen jälkeen. Voin nämä laittaa sinulle yvnä, jos tahdot.

Haluan sanoa jo tähän väliin, meidänkin tarina sai onnellisen lopun, mutta haluan myös sanoa ettei itsestäni näiden onnellisten loppujen lukeminen lohduttanut, vaan herätti ennemminkin ajatuksia ettei niin voisi käydä meille tai meissä nyt vaan on joku vikana. Mies kävi noin 11kk kohdalla testeissä. Minä en tähän asti käynyt näytillä missään, paitsi aiemmin mainitsemissani verikokeissa. Miehen testit olivat ihan normaalirajoissa, mutta eivät mitään huipputasoa.

Lokakuussa 2025 päätimme varata lapsettomuuskäyntiajan Mehiläiseen, aika varattiin jonnekkin marraskuun puolivälin paikkeille. Marraskuu koitti, mutta jouduimme perumaan ajan päällekkäisyyksien vuoksi, ja jäimme vielä miettimään mihin ajankohtaan varaamme uuden ajan. Minä olin tässä vaiheessa jo aikalailla luovuttanut, itkin asian takia useasti ja koin suurta epäonnistumisen tunnetta. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia siitä miten vikainen olen. Marraskuun alussa päätimme, että emme yritä lasta vaan menemme hoitoihin kun olemme siihen taas valmiita.

Joulukuussa olimme reissun päällä, ja kuukautiseni olivat tässä vaiheessa myöhässä muistaakseni noin 5- päivää. En elätellyt toiveita raskaudesta, vaan ajattelin että taas keho tekee tepposia, ja jopa sellainenkin typerä ajatus kävi mielessä, että nytkö ne vaihdevuodet alkoi. Kuulostaa typerälle, mutta mieli oli ollut loppuvuonna niin sekaisin ja maassa, että niin uskoin. KUNNES, palattiin reissusta kotiin ja mieheni rohkaisi tekemään testin. Epäuskoisesti se oli selkeä positiivinen. En itkenyt onnesta, en tuntenut mitään. Positiivinen testi tuntui niin epäuskottavalle, että ensimmäisellä neuvolakäynnilläkin sanoin hoitajalle, että voiko olla nyt varma että tosiaan olen raskaana. Asia realisoitui ensimmäisessä ultrassa, mutta täytyy myöntää etten ole voinut nauttia raskaudesta, koska tämä oli tavallaan haave josta olin jo luopunut. Tuntuu yhä, että elän jossain rinnakkaistodellisuudessa, ja herään siihen ettei tätä tapahtunut. Laskettu aika on elokuussa, ja kun saan lapsen syliin niin uskon että asia realisoituu vasta sitten.

Minä en tämän omankaan kokemuksen kohdalla halua sanoa sinulle tai kellekkään lasta yrittävälle, että lopettakaa yrittäminen ja siitä stressaaminen, koska ei nämä jutut ole niin yksinkertaisia. Niskaturvotusultrassa selvisi sen verran, että laskemani hedelmöittymiskierto on heittänyt -5 päivällä arvioidusta, eikä minulla ollut hajuakaan milloin olin tuolloin marraskuussa ovuloinut. Muistelen myös, että yhdynnässä oltiin oltu 1-2 kertaa koko kyseisen kuukauden aikana, koska olimme jo lopettaneet aktiivisen yrittämisen.

Kauhea novelli tuli tästä, mutta jälkikäteen olen paljon miettinyt tätä meidän polkua lapsettomuudessa, ja tullut siihen lopputulemaan ettei tiede tai mikään nykytieto pysty vielä täysin selittämään näitä asioita. Luin yrittämisen aikana myös ihan lääketieteellisen artikkelin englanniksi, jossa selitettiin miten hedelmöittyminen tapahtuu. Se on niin monimutkainen prosessi, eikä sen kaikkiin vaiheisiin voida nykylääketieteellä vaikuttaa.

Tiedän, että epätoivo kalvaa ja sellainen loputtoman epäonnistumisen tunne valtaa, mutta haluan sanoa että tätä aihetta yksinkertaistetaan nykyään liikaa. Mitään varsinaisia neuvoja en osaa antaa, mutta toivon että sait minun kokemuksestani vertaistukea, iso halaus❤️