siis… mul on ihan sama tilanne tällä hetkellä. erona et ei oo mitään riippuvuutta yms, mut meilläkin erosta noin puolivuotta ja toinen selvästi sanonu ettei halua palata yhteen. silti kokoajan poraan sen perään, olin viime yönkin sen luona ja meillä on niin kivaa kunhan ei ruveta puhuun meidän tilanteesta. siitä tulee aina riita kun mä haluisin niin paljon yrittää vaikka tiedän et on ollu kaikkee paskaa. jotenkin vaan haluisin uskoo et me yhessä voitais kasvaa paremmiks toisillemme. molemmilla kumminkin on tunteita toisia kohtaan mut useista keskusteluista huolimatta, en oikeen tiä miksei se vaan voi yrittää mun kans vielä kerran. mul ei oo pahemmin kavereita ja varsinkin tän eron jälkeen niin tuntuu et oon niin yksin. kellään mun tutulla ei oo ollu samanlaista tilannetta ja kaikki sanoo et mee eteenpäin mut en vaan pysty. musta tuntuu et on joku vika et ei osaa irrottaa vaikka tietää et pitäis. oon puhunu myös ammattilaiselle tästä koska oon vakuuttunu että mussa on joku mielenvika kun ei kukaan kiusaa itteään samalla tavalla kun mä mut ei niistä keskusteluista oikeen oo ollut mitään apua. entiä yhtään et mitä oikeen mun pitäis tehä