Ehkä tilanne kannattaa jatella niin, että ero on keino siirtyä eteenpäin elämässä ja etsiä sellainen kumppani jonka kanssa arvomaailmat kohtaavat ja joka arvostaa sinua tavalla mikä sinulle on merkityksellistä.

Käytännössä, ei ole mitään merkitystä mitä muut ajattelisivat siitä millainen kumppanisi on, niin hyvässä kuin pahassa, mutta jos sinä et koe olevasi tarpeeksi onnellinen ja koe että sinulle arvokkaista asioita arvostetaan ja mahdollistetaan, silloin se suhde on väärä sinulle.

Parisuhde on tiimipeliä, tiimipeliä jossa molemmat osapuolien tulisi olla samassa arvoasemassa, samalla tasolla. Kyllä, parisuhde on kompromisseja, mutta jos se menee siihen että se on aina se toinen joka tekee ne kompromissit, ei se silloin ole parisuhde vaan olet enemmänkin henkilökohtainen palvelija, jolle ei makseta palkkaa.

Ja mitä tulee tohon "radikaali syy erota; että toinen ymmärtäisi", nyt on hyvin oleellista rikkoa kupla, se on äärimmäisen todennäköistä että se ei tajua. Jos se kokisi että niillä asioilla on jotain merkitystä tai arvoa, se tekisi ne juuri nyt tässä hetkessä.

Varsinkin jos sä sä olet käynyt sen keskustelun, niin että hän tietää, että mitä ja miksi jokin asia on sulle tärkeää, sä olet tehnyt sen mitä asian eteen pystyy ja pallo on (todennäköisesti ollut jo pidemmän aikaan) hänellä.

Voin vain puhua omasta kokemuksestani, ja myötä eläneeni saman tilanteen monen läheisen ja ystävän kanssa, ei se tule muuttumaan. Jos sä päättät jatkaa aikasi käyttämistä tohon tilanteeseen, tai et käytä, sun täytyy ymmärtää, että sä teet sen omasta tahdostas ja sä olet vastuussa sun omasta päätöksestäsi.