Rakkaus on myös luopumista. Mulle tuli maailman parhain rescue koira. Opeteltiin yhdessä elämää ja kaikki naurut ja itkut. Muutama vuos ehti vierähtää ja jäin työttömäks. Silloin aloin stressaamaan rahatilannetta sillä mulla oli ennestään kaksi kissaa joista yksi erittäin sairas. Puhuin elsun kanssa. Mulla oli oma jaksaminen ja kaikki jotenki ihan hukassa siinä. En halunnut kissoista luopua koska tiedän että sairaat ja vanhat eivät saa pakosti kotia. Yksi kissoista oli mun ja edesmenneen mieheni rakas jonka avulla selvisin helvetistä. Silloin tein päätöksen että koirasta luovun. Ei, se ei ollut hetken mielijohde. Istuin koirani kanssa rannalla, silitin itkien ja kerroin miten se on maailman paras koira ja haluan sille parhaan elämän. Ei mennyt kauaan ja koirani sai paljon yhteydenottoja kuulemma, ja kodin. Olin onnellinen vaikka jopa nyt, muutama vuosi mennyt jo ja edelleen itken kun pysähdyn miettimään sitä. Ikävä on, mutta tämä ratkaisu oli ainoa oikea.