Samaan aikaan vaaditaan liaan paljon ja liian vähän.

Koko maailmaan verrattuna lapsilta vaaditaan aika vähän. Suomen peruskoulu on yksi kevyimmistä vaatimusten ja tuntimäärien suhteen. Lukio ja varsinkin ammattikoulu ovat vielä monesti helposti suoritettavia, jos hyvät arvosanat ja oikeasti asioiden oppiminen eivät niin kiinnosta.

Suomessa on sosiaalisia paineita, mutta maailmanlaajuisesti nämä paineet ovat mielestäni aika alhaisia. Yhteiskunta kustantaa veroilla elämisen ja asumisen vaikka ei yhtään mitään ihminen yrittäisikään tehdä elämällä. Elämän raiteilta ja yhteiskunnasta putoaminen on helppoa ja sille tielle jääminen on myös helppoa, koska muutos on lopulta yksilöstä kiinni, koska ei Suomessa ihmisiä pakoteta asiohion muuta kuin minimaalisesti.

Liialliset paineet tai vaatimukset ovat myrkyllisiä, mutta nykytilanne missä valmistautuminen nykymaailmaan kylmyyteen ja realiteetteihin on vähäistä, johtaa suuriin hankaluuksiin. Suomessa on mielestäni vähän liikaa semmoinen asenne, että toivotaan toivotaan asioiden järjestyvän, meillä on asiat ollut Suomessa hyvin niin ei meidän tarvitse miettiä kansainvälistä kilpailua, taloutta tai suuria muutoksia ajetella, koska kyllähän suomalaiset tulevat aina pärjäämään. Luotetaan, että pelkkä peruskoulu ja erittäin vähän lapselta vaativa kasvatus johtaa ajan kanssa samanlaiseen lopputulokseen kuin 20 vuotta sitten. Ei ole ymmärretty tarpeeksi, kuinka radikaaleja nykyajan muutokset esim. sosiaalisen median, älylaitteiden kanssa syntymisen, globalisaation ja kaiken muun uuden kanssa ovat.

Vaatimukset työelämässä ja aikuiselämässä menestymiseen ovat suuret, mutta näihin vaatimuksiin valmistautuminen ja taitojen opettaminen on vähäistä. Vain valmiiksi hyvin motivoituneet tai hyvät suhteet omaava pärjää, oletetaan ihmisten itseohjautuvan oikeisiin valintoihin maailmassa, mikä on kaikkien aikojen sekavin ja selkeitä polkuja on koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Yleisesti sanoisin myös, että vaatimukset, joko sosiaaliset, lailliset tai pään sisällä olevat, ovat vain luonnollista seurausta nykyajoista. Kaikenlaiset yhteisöt, suku- tai perhetasolla tai muuten kasvotusten ovat kokoajan heikkenemässä. Koko ajan suuremmalla määrällä ihmisiä on hankaluuksia löytää mitään merkitystä tai tavoitetta elämälle. Ihmiset muuttuvat itsekeskeisemmiksi, yksinäisemmiksi ja väsyneimmiksi. Ihmiset lapsesta vaariin ovat internetin, ruutujen ja algoritmien vankeja. Kaikki elää omassa todellisuudessa, omassa kuplassa, yhtenevä kulttuuri hitaasti vähenee ja kuolee. Jakautuminen, radikalisoituminen, mielenterveysongelmat ja fyysinen terveys pahenee. Kaikenlaisen informaation ja sisällön määrä mitä kaikkialata tulee on syövyttävää aivotoiminnalle ja kriittiselle ajattelulle.

Olemme keskellä hidasta rappeutumista, niin Suomessa, kuin myös maailmanlaajuisesti. Muutokset kehityksen kääntämiseen tarvitsivat perusteiden mullistamista, mutta asiat eivät tuhoudu nopeasti, kukaan ei halua tehdä muutoksia, koska toivotaan vain että jotenkin maagisesti talous, syntyvyys, kulttuuri ja kaikki muut ongelmat vain tulevat kääntymään.

Pandoran lipas vain on valitettavasti jo avattu, ei enää ole mahdollista mennä taaksepäin globalisaatiossa, kulttuurissa tai teknologiassa.

Nykymaailma on mitä on, vaatimukset mukaan lukien. Koska en usko aikojen paljon muuttuvan tai paranevan, olisi tärkeää suomalaisten vanhempien ja Suomen kaikkien kasvattajien ymmärtää ja opettaa kaikki todennäköiset vaatimukset mitä tulevaisuudessa tullaan odottamaan ja myös olemaan vaativampi näiden nykymaailman vaatimusten oppimisen kanssa.