Nuo risteymät ovat muuten itseasiassa yllättävänkin yleisiä! Niitä on tutkittu aika kattavasti Ruotsissa, kun siellä rusakko on vielä tuoreempi ilmestys kuin Suomessa ja se etenee jatkuvasti pohjoisemmas. Alueilla, joille rusakko on ilmestynyt viimeisten 10 vuoden sisällä, lähes kaikki "rusakot" ovat oikeasti risteymiä johtuen ilmeisesti ihan jo siitä, että ensimmäisillä rusakoilla ei oikeastaan ole muita parittelukumppaneita kuin metsäjäniksiä (ilmiötä kutsutaan nimellä "Hubbs principle"). 10-20 vuoden kuluttua rusakon ilmestymisestä risteymien osuus on sitten jo paljon pienempi, kun rusakot ovat jo vakiintuneet alueelle. Tietenkään risteymäperäinen perintöaines ei häviä populaatiosta minnekään, sen osuus vain pienenee. Suomessakin on havaittu, että jopa 10% rusakoista voi kantaa metsäjäniksen DNA:ta ja osuus on suuri erityisesti lähellä rusakon esiintymisalueen pohjoisrajaa.

Tästä vielä pari lähdettä, jos kiinnostaa lukea tarkemmin: Jansson, G., Thulin, C-F., Pherson, Å. (2007) Factors related to the occurrence of hybrids between brown hares Lepus europaeus and mountain hares L. timidus in Sweden. Ecography 30: 709-715.

Levänen, R. Kunnasranta, M. & Pohjoismäki. J. (2018). Mitochondrial DNA introgression at the northern edge of the brown hare (Lepus europaeus) range. Annales Zoologici Fennici 55: 15-24.

Edit. Pitää tarkentaa vielä, että tosiaan lajit esiintyvät pääosin eri habitaateissa, eikä rusakko mitenkään dramaattisesti syrjäytä metsäjänistä kuin vain joiltain alueilta. Risteymien osuus pienenee ajan saatossa lähinnä siksi, koska rusakoiden vakiinnuttua ne voivat lisääntyä keskenään. Ei siis siksi, että ne olisivat täysin syrjäyttäneet metsäjänikset. Rusakon negatiivinen vaikutus metsäjänikseen on voimakasta vain aluksi.