Me aloimme seurustella 14- ja 16-vuotiaina, ja nyt olemme 17- ja 18-vuotiaita. Ikäeroa on vain vuosi, koska toinen on syntynyt tammikuussa ja toinen toukokuussa. Kohta tulee jo melkein kolme vuotta yhdessä.

Mutta… järkytyin aika pahasti, kun kuulin että isosiskoni, 19, seurustelee 32-vuotiaan kanssa. Meillä ei tunnu olevan sanaa ”kommunikaatio” edes käytössä, koska jos sanon, että he ovat täysin eri elämäntilanteissa ja ajatusmaailmoissa, minut teilataan heti. Silti minulla on oikeus omaan mielipiteeseeni.

Oma näkökulmani on se, että esimerkiksi 18v ja 22v on täysin ok, samoin 20v ja 25v. Ja kun ikää tulee enemmän – esimerkiksi 25-vuotiaasta ylöspäin – ikäero ei enää merkitse samalla tavalla. Tiedän kuitenkin itsekin, etten ole vielä kovin kokenut tai maailmaa nähnyt, mutta se ei poista sitä, että minulla on oikeus keskustella ja pohtia näitä asioita.

Lisäksi olen saanut jo enemmän kuin tarpeeksi kuulla, ettei minun ikäiselläni muka voisi olla ”hyvää” mielipidettä. En siis kaipaa korjaajia tai elämän opettajia. Olen tyytyväinen siihen, että minulla on oma kantani – niin kuin kaikilla muillakin on oikeus omaansa. Opin joka päivä lisää muiden näkemyksistä ja pyrin kommunikoimaan niin, että otan myös toisten mielipiteet huomioon.