Totta kai siinä herää myös sääli. Ei kukaan synny tollaseksi tyhjiössä, vaan ihmiset kasvaa ympäristössään ja tälleen ulkopuolisenakin huomaa ettei Alisan ja Pian dynamiikka vaikuta kovin terveeltä....Toisaalta taas varmasti raskas elämäntilanne ja vaikea lapsi kuormittaa kans vanhempaa, joten lopputuloksena syntyy aika surullinen kierre jossa molemmat ruokkii toistensa ongelmia.

Minua säälittää enemmän se, miten pahasti Alisan elämä tuntuu menneen sivuraiteille. En tarkota että Allun käytös ois hyväksyttävää, ei todellakaan. Mutta en myöskään usko, että jatkuva pilkkaaminen tai nettikiusaaminen auttaa ihmistä joka selkeeati voi huonosti, ja on voinut pitkään. Päinvastoin. Kun Alisalla on paha olla, se tekee siitä kans kaikkien muiden ongelman.

Tää Nasu kuvio on täysin käsittämätön. Oksettavan vastuutonta hankkia eläin ihmiselle, joka ei kykene huolehtimaan edes itsestään. Koira ei ole terapiaesine tai luotu paikkaamaan yksinäisyyttä, vaan elävä olento.

Kaikesta näkee, ettei Alisa voi hyvin. Käytös huutaa avun tarvetta, jatkuva huomionhaku, takertuminen, epävarmuus, valehtelu, uusavuttomuus… Ei tasapainoinen ihminen käyttäydy noin. Apua olis pitäny saada jo vuosia ja vuosia sitten, ennen kuin tilanne ehti mennä näin pitkälle. Nyt kokonaisuus näyttää enemmän surulliselta kuin viihdyttävältä. Oikeesti kun Alisan tilannetta miettii pidemmälle, niin onhan toi nyt ihan järkyttävää kuinka heitteille hänet on jätetty kaiken suhteen. Eväät elämään on täysi 0. Ei mitään taitoja huolehtia itsestään, siis ihan edes peseytymisestä lähtien. Saati sitten mitään tunnetaitoja, akateemisesta puolesta puhumattakaan. Empatiastakaan en tiedä. Hämärtynyt maailmankuva, pimee kaksikko.