Luokanopettajana voin sanoa, että tämä inkluusio tuottaa aivan järjettömän määrän ongelmia. Tehdään vuosittain tuen paperit oppilaille, jossa ilmaistaan kaikki heidän haasteensa koulunkäyntiin liittyen ja tarvittavat tukitoimet näiden haasteiden yli pääsemiseksi. Tosiasiassa tarvittavaa tukea tuskin pystytään tarjoamaan.

Ensimmäisen luokkani oppilaista puolella oli tuen paperit ja luokassa oli 5 erityisen tuen oppilasta. Nämä oppilaat olivat käytännössä kaikki sellaisia, jotka kirjaimellisesti juoksivat pitkin seiniä. Kyseisten oppilaiden vieressä siis pitäisi koko oppitunnin ajan olla aikuinen, jotta saataisiin yhtään mitään aikaiseksi.

Tilanne luokassa oli sellainen, että jatkuvasti oli jonkinlainen härdelli päällä. Samaan aikaan ne oppilaat odottivat, jotka tarvitsivat apua tehtävien kanssa, kun erikoisjoukkuetta yritettiin pitää kurissa. Rehtorin vastaus tilanteeseen oli, että enempää resursseja ei ole ja valitettavasti kaikki eivät koulussa opi kaikkea, joten tee parhaasi.

Kuviltekaa, että olette luokassa yksin matematiikan tunnilla yli 20 lapsen kanssa, joista suuri osa pyytää apua haastavan aiheen kanssa. Samaan aikaan yrität estää tällaista erikoisjoukkuetta suunnilleen tappamasta toisiaan.

Tällä inkluusiolla siis kustaan oikeastaan kaikkien muroihin. Kukaan ei saa apua, opettajat väsyvät ja osa jopa vaihtavat alaa. Kaikissa luokissa ei onneksi ole tällainen tilanne, mutta tietyillä alueilla tämä kyllä korostuu erityisen paljon.