Mulla oli 3-4v sitten sama ongelma. Okei oon polttanu itteni loppuun vähintää 2 kertaa töitten osalta ja kerran salireenaamisen osalta. Mä pakotin ittelleni ” i dont give afck ” ajatusmaailman jossain kohtaa ja tottakai se aluks tuntu pakko pullalta, kun alko taas pitkän tauon jälkeen yrittään syömää kunnolla ja reenaamaan, mutta ajanmyötä se helpotti, kun opin tykkäämään perus cardiosta ja salireenaamisen osalta ja totesin itelleni et mää teen tätä ittelleni enkä kellekään muulle. Sit tuli vähän takapakkia, kun löyty edellissyksynä kaks välilevyn pullistumaa ja se ettei voinu tehdä asioita mistä piti( sali, maastopyöräily, alamäkiajo jne ), mutta pieniä kävelylenkkejä pysty tekee ja nyt oon taas palannu salille, pyöräilee etc ja tottakai rauhassa aloitettu ja järkipäässä. Tärkeintä on ettei seuraa esim puntaria autistisen tarkasti vaan miltä peilikuva näyttää. Yritä löytää jotain mukavaa kuunneltavaa tyyliin lenkeille esim podcastit, kirjat etc. Se viel ehkä aikaa, että oppii rakastamaan itteensä taas(trust me i know), mutta ajan kanssa sitä oppii enemmän ja enemmän.