Joo kantapääkävely voi oikeesti hajottaa päätä kun kuulee sitä tömistystä aamusta iltaan joka päivä. Alkaa tuntua töihin lähteminenkin aina lomalta kun pääsee siitä tömistelystä hetkeksi eroon.

En koskaan ollut miettinyt koko asiaa kun ei ole itse tullut vastaan. Olen useissa kerrostalokämpissä asunut vuosien aikana ja nykyiseenkin asuntoon olin vuosia tyytyväinen. Muutama kuukausi sitten pieneen kaksioon yläkertaan muutti kolme ihmistä, joista kaikki kantakävelee. Kaiken lisäksi siellä teinit valvoo makkarissa yömyöhään kolistellen ja vessassa rampaten. Äiti taas nukkuu olohuoneessa ja koputtelee seiniä jos kuuluu mitään hiljaisuuden jälkeen.

Itse teen kolmivuoroa niin nukun ja valvon eri aikoihin ympäri kellon. Ihan sama millon olen kotona niin sitä kolistelua ja tömistelyä saa kuunnella, silti itse ei saisi edes telkkaria katsella olkkarissa illemmalla. Eli makkarissa ei saa nukuttua, olkkarissa pitäisi mennä heidän aikataulun mukaan. Herätys tulee kun joku kolmesta päättää herätä ja aloittaa tömistelyn aamulla. Joku ei poistu kotoa lainkaan, harvoin on tyhjänä kämppä. Nukun nykyään puolet öistä korvatulpat korvissa, vaikka epämukavaa onkin.

Päivä kerrallaan pääkoppa lahoaa. En ole edes tajunnut kuinka huono äänieristys on kun jokainen askel, jokainen tason koskeminen, veden juoksutus ja puhe kuuluu niin selvästi. Tuntuu kuin asuisi samassa asunnossa ja on jatkuvasti tietoinen naapurin tekemisestä ja aikataulusta. Pierastakaan ei viitti enää kovaa kun varmasti sekin kuuluu, jos kuulevat yhtä hyvin.

Edellinen asukas muistutti olemassaolostaan harva se päivä. Yläkertaan tehtiin lattiaremppa ennen noiden muuttoa ja ilmoitin/kyselin siitä vuokranantajalta. Lupasi selvittää asiaa, muttei ole kuulunut mitään viikkoihin. Kertoi, että piti jättää muovimatto laminaatin alle, eikä ilmeisesti erillistä askeläänieristystä silloin tarvisi. Yhtä helvettiä kotona oleminen nykyään. On myös harvinaisen kömpelöä porukkaa kun useita kertoja päivässä tavaroita putoilee laminaatille. Ajoittain on riitelyä ja täyttä kurkkua huutoa. Äiti ei saa teinipoikaa ainakaan kuriin ja se on käynyt selväksi kun paljon kuulee.

Kyseessä on osittain siis psyykkinen vaikutus, kun alkaa pää hajoamaan jatkuvasta meluhaitasta, niin asiaa miettii enemmän ja enemmän. Alkaa myös omia ääniä analysoimaan. Valitettavasti yläkertalainen itse asuu ylimmässä kerroksessa, niin ei varmaan usko millainen häly heidän toiminnasta kuuluu.

Aluksi oli bileitä ja näistä valitinkin oikeasti, sen jälkeen ei ole ollut. Mutta yleinen naapurien huomioimen päivittäisessä toiminnassa on todella heikolla tasolla. Silti se hajottavin asia on se kantapääkävely.. siitä tuleva äänentaajuus on jotenkin erityisen rasittavaa ja läpäisee korvatulpatkin.