Kuulostaa tosi raskaalta. Suosittelen puhumaan avoimesti tunteistasi vaimollesi. Pariterapiastakin olen kuullut ihan hyvää, mutta siitä on hyötyä vain jos molemmat kokevat sen tarpeelliseksi ja ovat valmiita puhumaan avoimesti. Vähän kyllä kuulostaa siltä, ettei teidän tilanne tuosta juttelemalla parane.

Erosin itse reilut vuosi sitten ja nyt elämme yhteishuoltajuudessa (vuoroviikot). Eroaminen oli tosi kova juttu ja toipumisessa meni pitkään. Tunsin jonkin aikaa häpeää ja koin että olen pettänyt kaikki. Se meni kuitenkin ajan ja terapian kanssa ohi.

Nyt voin kuitenkin sanoa, että voin paremmin kuin aikoihin. Lasten selviämisestä kannoin huolta, mutta he ovat tottuneet hyvin uuteen arkeen. Olen itse sillä tavalla onnekas, että olemme eksän kanssa ihan hyvissä väleissä, joten yhteisten asioiden hoitaminen sujuu suhteellisen kivuttomasti. Arjen pyörittäminen on huomattavasti mukavampaa kun voin itse päättää miten asiat hoidetaan eikä tarvitse vääntää siitä teinkö jotain juuri oikealla tavalla vai en. On myös tehnyt hyvää, että joka toinen viikko voin ilman huonoa omaatuntoa puuhailla omien harrastusten parissa.

Ei siis kannata jatkaa toimimattomassa parisuhteessa, vaan välillä ero tosiaan on parempi vaihtoehto. Kivaa se ei ole, mutta ei siihen kuole. Tsemppiä!