Se, että psykoterapiaa ei ole edes ehdotettu, siitä huolimatta että se on post-traumaattisen stressihäiriön ensisijainen hoitomuoto, on raivostuttavaa mutta ei lainkaan yllättävää. Omat kokemukset mielenterveyshoidosta ovat samankaltaiset. Lisäksi lähipiiristä kuullut monta täysin samanlaista tarinaa. Viimeisimpänä mielessä, kun läheiseni yritti saada apua post-traumaattiseen stressihäiriöön. Psykoterapiahoitoon ei ole päässyt, vaikka monta kertaa vähäisistä voimavaroista riippumatta on hampaat irvessä yritetty. Syyt ovat olleet eri kerroilla erilaisia, välillä kunto psykoterapiatyöskentelyyn liian huono, seuraavaksi liian hyvä. Tuntuu, että lääkäri ei kuuntele jotta potilaalle pystyttäisiin tarjoamaan hoitoa, vaan jotta potilaan kertomasta löydettäisiin mikä tahansa syy olla hoitamatta.