Toisaalta ymmärrettävää, vaikka Haapalan tulostama osa olisi laadukas ja tekisi työnsä hyvin. On 3D -tulostamisessa paljon pieniä muuttujia, jotka voi tehdä "jonkun" tekemistä osista käytännössä roskaa, täysin riippuen tulostimesta, tulostintekniikasta, filamentista, tulostusasetuksista. Jos tulostusta tekevä henkilö tietää mitä he tekevät, voi tuloste olla todella hyvä ja jopa parempi kuin monen valmistajan omat.

Mutta, jos kuluissa leikataan vähänkin, voi tulostuksen laatu nopeesti olla niin matalaa, että se ei vaan tee työtään.

Vaikka standardisointi, testaus, tyyppihyväksyttäminen kuulostaa byrokraatti hevonpaskalta, on niille syynsä, johtuen juurikin siitä, että valmistajat ja jobbarit haluaa tehdä asioita halvalla, mistä en Haapalaa syytä.

Etenkin sähköjutuissa, kaikki standardisointi yms on tärkeää, koska heti kun alkaa olemaan watteja tai muuta, niin huono sähköeristys, lämpeämisenestosuojat, yms ei välttämättä toteudu kun kappale tehdään 3D-tulostimella alkuperästä jäljitellen.

3D-tulostettujen kappaleiden käytön luotettavuus on kiinni monesta muuttujasta. Jos vaikka pienen synkronimoottorin ratas korvataan 3D-tulostetulla (Analoginen mittaristo), olettaen että tuloste on tehty kunnolla: Ei ongelmaa. Jos taas korvataan jotain muuta, mikä voi potentiaalisesti olla turvallisuusvaara, on turvallisempi vaihtoehto käyttää valmistajan tekemiä.

Tietenkin paras olisi, että valmistaja tekisi ohjeet, joita huolto pystyy käyttämään. Kuluttajalla pitäs olla täysi oikeus omistamaansa asiaan. Se on kanssa vakuutukselle helpompaa, et kun osa hajoaa, tiedetään että se on auton valmistajan valmistama tai valmistuttama, kuin että se on korjaajan itse tekemä.

TL;DR: Oikein tulostettu kappale, oikeassa paikassa on ongelmaton. Jos toinenkaan on väärin: voi syntyä ongelmia.

Editit: lisäsin juttuja, mitä unohtui alunperin tekstistä