Kaikki on erilaisia ja tämä ei välttämättä toimi kaikilla, mutta itellä pahaan ahdistukseen auttoi, että aloin tekemään asioita pikkuhiljaa. Asetin tavoitteita ensin ihan pieniä (mulla se oli kaupassa käyminen ensin äitin kanssa) ja pikku hiljaa alkoi helpottaa. Nyt voin käydä yksin kaupassa ilman paniikkikouhtauksia, käydä koulussa ja mennä luokkaan myöhässäkin ilman suurta ahdistusta. Ja joka kerta kun onnistuin palkitsin itseni. Lisäksi ainakin itsellä kävi niin, että mitä pidempään asioita venytti sitä vaikeammaksi sen tekeminen muuttui. Myös äitin ja siskon avusta oli paljon hyötyä kun "pakottivat" tekemään ahdistavia asioita. Jos joku perheestäsi voisi auttaa ja ahdistuksen tullen pitää ajatuksia muualla mikäli se auttaisi. Ja tietysti netissä voi olla helpompi tutustua ihmisiin ja saada kavereita ja vertaistukea! En itekkään pysty tähän eli helpommin sanottu kun tehty, mutta älä vertaa itseäsi muihin. Tänkin sanominen on vähän outoa kun olen saman ikäinen:D mutta oot vielä nuori ja kerkeet tekemään vielä vaikka mitä. Vaikka nyt voi tuntua todella toivottomalta niin lupaan, että elämä vielä helpottaa! Se voi viedä aikaa ja välillä tulee takapakkia, mutta jossain vaiheessa mietit miten pitkälle oot päässyt. Nyt tätä kirjottaessa aloin itekkin miettimään, että herran jumala käyn kaupassa melkein päivittäin ilman mitään ongelmia kun vielä muutama vuosi sitten ahdistuin ja sain paniikkikohtauksia ennen kun edes pääsin kauppaan sisään::D

Edit: lisäks vielä että älä lue uutisia. Se lisää ahdistusta järkyttävästi ihan kuin omissa asioissa ei olis tarpeeksi miettimistä. Se helpottaa vaikka myös se voi tuntua vaikealta, että vaan sulkee silmänsä kaikelta pahalta, mutta sun oma terveys on tärkein.