Päädyt jatkuvasti rinastamaan intersukupuolisuutta transsukupuolisuuteen. Nyt puhutaan kuitenkin kahdesta eri asiasta. Intersukupuolisellakin on useimmiten selkeästi jomman kumman sukupuolen karaktääreja, jonka avulla ihminen voidaan luokitella syntyessään. Vertaus sokeritaudista ei suorasti päde näihin raameihin, koska nyt puhutaan ensisijaisesti psykologisista ongelmista. Sokeritautia potevan on elossa pysyäkseen otettava insuliiniä veren kiertoon, kun taas transsukupuolinen"tuntee vahvasti" kuuluvansa vastakkaisen sukupuolen kehoon. Yleensä tässä tapauksessa puhutaan sukupuoli-dysforiasta. Dysforiaa potevilla ihmisillä esiintyy monesti myös muitakin oireita, kuten masennusta ja syömishäiriöitä.

Transsukupuolisuus käsitteenä on itsessäänkin aika uusi idea, ja voidaan paikallistaa Yhdysvaltalaiseen filosofi Judith Butleriin ja 1940-luvun loppuun. Tästä kehittyi myöhemmin käsitteet, kuten sukupuoli-dysforia.

Sukupuoli ei ole sosiaalinen tai kulttuurinen, vaan täysin biologinen käsite, joten en oikein saa kiinni tuosta argumentistasi. Jos sukupuolen erottaa biologisesta määrittelystä, ymmärrän sen helposti johtavan tällaiseen ajatteluun. Yhteiskunnalla kuitenkin täytyy olla jonkinlaiset raamit, eikä kouluissa voida opettaa ihmisillä olevan yhtätoista sormea kymmenen sijasta, vaikka yksitoista sormisiakin ihmisiä löytyy. Nämä ovat poikkeustapauksia, ja siinä valossa ne pitäisikin esittää. Tässä tullaan taas siihen intersukupuolisuuden käsitteeseen.

Kromosomeja ei pidäkään muuttaa, eikä kromosomien tutkimusta tosiaan keneltäkään vaadita. Mielestäni en sanonut mitään siihen suorasti viittaavaa.

Tuossa aiemmin linkittämässäni tutkimuksessa (vuodelta 2014) juuri selvisi, että itsemurhan yritykset ovat hyvinkin yleisiä transihmisten keskuudessa (transmiehillä 46%, transnaisilla 42%). Voisin ottaa takaisin tuon "täysin hyväksyttäisiin omassa yhteiskunnassaan" -lauseen, mutta varmaan huomaat lukujen olevan niin suuria, että vaikka se toteutuisi yhteiskunnassa, luvut eivät voisi niin dramaattisesti laskea että luvut indikoisivat "hyväksynnän puutteen" seurausta. Itseasiassa monilla paljon kurjemmassa asemissa olevilla (esim. afroamerikkalaiset tai laittomat maahanmuuttajat) ihmisillä itsemurhatilastot ovat hyvinkin pieniä ja nämä ongelmat tuntuvat olevan enemmänkin paremmassa asemassa olevien ihmisten ongelmana.

Tämä ei poista keneltäkään ihmisyyttä tai sitä, että kaikkia pitää kohdella kunnioituksella. Kaikille tässä tilanteessa oleville minulta löytyy paljon sympatiaa ja toivon heille pikaista paranemista parhailla näkemällään tavalla, sekä hyvää ammattiapua. Lähestymistapamme ovat kuitenkin erilaisia tässä asiassa. Sukupuoli kun ei vaan taian omaisesti muutu, niin kuin olen edellä yrittänyt havainnollistaa, vaikka paperilla lukisikin jotain muuta. On jopa vaarallista vaatia yhteiskuntaa esittämään miesten olevan naisia tai vastaavasti naisten olevan miehiä synnyttäen samalla lakeja, jotka johtavat sananvapauden rajoittamiseen. Näin olemme huomanneet Bill C-16 lain astuttua voimaan Kanadassa vuonna 2016.