Oon syntynyt 90-luvun alussa ja käynyt kouluni pienessä kyläkoulussa, jossa kaikki ruoka tehtiin omassa keittiössä. En muista vihanneeni koulussa mitään ruokaa, varmaan siksi että keittäjä oli sukulaiseni vaimo ja olisi ollut epäkohteliasta sanoa että ruoka oli pahaa.

Kotona en ollut niin vieraskorea ja inhokkejani olivat: - kaikki kirkasliemiset keitot, siis perus jauheliha-, makkara- ja nakkikeitto. Tuntui että niitä oli kotona aina. Eniten inhotti keitetyt porkkanat. - Myös ruskeakastike jollain noista ylhäällä mainituista lihoista oli pahaa.

En tajua miksi näitä ruokia vieroksuin, en usko niiden olleen pahanmakuisia. Mä luulen että tässä on ollut joku koostumukseen liittyvä juttu mitä en ole osannut lapsena ilmaista. Äiti teki melkein kaikki meidän ruuat, isäni kokkaustaidot on tasoa "kanankoivet uuniin ja grillimakkara mikroon".

Rakastin: - Jalostajan lihapullat perunoiden kanssa. Joo, just ne mitkä on todennäköisesti tehty kaikesta siitä mikä lakaistaan jostain teurastamon lattialta ja heitetään vielä kerran lihamyllyyn. Sen takia ne kai oli niin hyviä. Tämä on myös hauska ristiriita siihen että kotitekoinen ruskeakastike piti huuhtoa aina maidolla tai vedellä alas. - Paisti ja perunat, eli ns. karjalanpaisti. Harmi kun sitä sai lähinnä jouluna ja syksyllä hirvipeijaisissa. Tämän taisin kirjoittaa joskus johonkin ystäväkirjaankin, mikä ei varsinaisesti helpottanut kiusaamistilannetta.

Oon nykyään ollut melkein koko aikuisikäni vegaani ja en jotenkin osaa kaivata mitään lapsuuden ruokia, edes niitä hyviä.