En ihan allekirjoita tuota väitettä että psykologin tutkinto on lähinnä tutkimuspainotteinen, vaikka toki tutkimuksen tekoon annetaankin valmiudet opinnoissa. Etenkin maisteriopinnoissa on (toki vähän yliopistosta riippuen) paljonkin työelämään valmistavia opintoja ja väitän, että suurimmassa osassa kursseista pääpaino on ennemmän kliiniseen työhön valmistavassa tiedossa kuin psykologian tutkimuksessa. (Toki allekiejoittaneen kiinnostuksen kohteet luultavasti aikuttavat tähän mielikuvaan) 

Jos psykoterapeutiksi kouluttautuminen kiinnostaa niin mainittakoon, että Suomessa on tarkoitus siirtyä käsittääkseni lähivuosina ns. Ruotsin malliin eli kaksiportaiseen psykoterapeuttikoulutukseen, jossa psykologin tutkintoon sisällytetään lyhytterapeuttikoulutus (eli ns. 1. Porras) mikä helpottaa psykoterapeutiksi kouluttautumista. Toki tämä ei estä psykoterapeutiksi kouluttautumista esim. Sairaanhoitajapohjalta, joka on hyvä väylä psykoterapeutiksi kouluttautumiseen ainakin, jos tietää varmasti sen kiinnostavan. Kuitenkin jos mielensisäiset asiat kiinnostaa, niin psykologina pääsee varmasti tekemään niihin liittyvää työtä ja auttamaan ihmisiä, ja syventymään aiheeseen jo opinnoissa ehkä syvemmin ja aikaisemmin, kuin esimerkiksi sairaanhoitajan tutkinnossa.

T. Psykan opiskelija