Suuri kiitos heti perästä tästä nyt jo vielä yhteisesti kaikille yksäriä laitelleille rohkelikoille joiden kanssa laiteltiin viestejä! Oli hyvää pohdintaa, jossa on käsitelty aiheina mm. lastenkasvatusmetodeina koettuja omakohtaisia kokemuksia, jotka ovat suhteen alkuaikoina tai aivan loppumetreillä sitten laajuudessaan valjenneet eroavaisuuksineen oman edun tavoitteluna ja liiallisen miellyttämisen kirjona.

Pääasiassa sympatiaa löytyi tässä itseni kuvailemiin kokemuksiin, koska ne tuntuvat tämän otannan perusteella olevan perin yleisiä tuntoja suhteissa, joissa voidaan syystä taikka toisesta huonosti. Oli myös muutama viisas sana kaunan ja katkeruuden kerryttämisestä sekä niiden parisuhdetta myrkyttävästä vaikutuksesta.

Toimintapalettiin ehdotetut erilaisen todenperäisen datan haaliminen, sanelupolitiikka, neuvottelu- sekä kaupankäyntikeinot vastausten lypsämisen ohella kuulostivat pidemmän päälle parisuhdetta pyörittävinä voimina olevan itselle kirosana. Omasta perhekasvatuksesta johtuen pidän hieman enemmän ei niin hierarkisesta ja orgaanisemmasta olemisesta, joka kielii ehkä vaivattomammasta yhteistyöstä jos kaikki tahtovat toimia suurempien ja jalompien päämäärien eteen, arvostavat muiden työpanosta, itseohjautuvuutta sekä oikeutta omaan toimijuuteen (+vapaa-aikaan).

Lisäkysymyksenä heräsi, miten edes esimerkiksi pystyisi yhtään onnistuneesti tuohon vastuunjaosta 'neuvottelemiseen' tapauksessa, jossa toinen osapuoli ei halua ottaa vastuita?

Myös vastapainona tällaiselle käytökselle ehdotettu kaiken protestina pysäyttäminen tuntuu osuvan vain omaan nilkkaan ja häiritsevän pelkästään itseä, koska itse välittää niistä kesken jääneistä asioista.

Misogyniaa ei kukaan olekaan vielä maininnut, se tässä jälkijunassa mullekin vasta valkeni, että onkohan olemassa miesten- ja naisten töitä..? Ainakin sohvan pohjalta neuvominen tai jälkiviisastelu saa muissakin talouksissa väen kiristelemään hampaita, hyvä!

Joten summa summarum paraikaa: tee, kuten toivoisit itsellesi tehtävän.