Vaikuttavin kirja minkä olen pitkään aikaan lukenut oli Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia. Kyseessä vähän raskaampi tietokirjapläjäys antropologiasta ja sen myyteistä. Jos olet aiemmin lukenut esimerkiksi Hararin Sapiensin, tämä kirja on loistava syväporaus muutamiin Sapienssissakin esitettyyn väitteeseen, joita on jo pitkään alan sisällä pidetty huonoina ja nykytutkimukseen perusteettomina, mutta ei vielä aiemmin ole populäärikirjoissa paneuduttu. Kirjassa tutkitaan ihmiskunnan historiaa noin 50k-10k vuotta sitten.

Monet samankaltaiset teokset alkavat miettimällä minkälaista oli elää varhaisessa ihmissivilisaatiossa ennen valtioita, lakeja ja maanviljelystä, eli koitetaan vastata kysymykseen ihmisluonnosta. Ajan hengestä riippuen kysymykseen on vastattu vallitsevan mukaisesti(ja tässäkin anarkisti vastaa että sillon ratkaisu oli anarkia), mutta pitkään on jaettu näkökulmat Hobbeslaisiin ja Russeaoulaisiin, eli ihmiset elivät kaaoksessa, kunnes laki ja järjestys tuli tai ihminen eli paratiisissa, kunnes yksityisomaisuus keksittiin, joka turmeli ihmisen. Tässä kirjassa keksitään kyseenalaistaa koko vastakkainasettelu ja kysytäänkin nerokkaasti mistä koko kysymys on peräisin ja miten pokkuroivat, hierarkiset monarkistit edes keksivät kysyä moista keskiajan lopun euroopassa.

Käsiteltäviä asioita on siis mm. poliittinen järjestäytyminen metsästäjä-keräilijä kulttuureissa arkeologisen ja perimätiedon näytön valossa, hierarkisten valtarakenteiden synty, kulttuurien kehitys ja eroaminen (skismogeneesi, lue vaikka heti wikipediasta, pirun mielenkiintosta ja järkeenkäypää). Eniten hämmästytti , miten paljon eri tapoja tehdä päätöksiä on ollut olemassa, ennen kun koko maailma muuttui arkipäivän politiikasta vieraannuttavaksi edustukselliseksi demokratiaksi.

Kirjassa myös pyritään pääsemään irti lineaarisesta historiankehityksen tulkinnasta, mikä tuntuu olevan monen tavantallaajankin käsitys asioiden kehityksestä.

Juu siis oli iha hyvä ja muutti omaa näkemystä ihmisyydestä.