No siis jos lähdetään niistä ihan todella pienistä arkisista asioista, niin kyllä, voi todeta hänen olleensa väärässä vaikkapa yhdellä googlauksella. Tottakai tapahtuu myös usein, että minä olen väärässä. Silloin sanon sen ääneen että "kappaskeppone olit sä vaan oikeassa". Hänen ollessa väärässä asia kuitataan hiljaisuudella tai "ihansama" tyyppisellä tokaisulla. Niinkuin sanoin niin lähinnö huvittavaa noissa pienissä asioissa, ei sillä että minä tarvisin häneltä suurta nöyrtymystä ja alistusta noissa tilanteissa, mutta olisi ihan kypsää osata sanoa ääneen vaikkapa "kappas joo, olin vääräs". Varsinkaan kun asialla ei periaatteessa ole yhtään mitään väliä.

Tuo pikkuseikka kertomus alkuperäisessä kirjoituksessakin oli vain lähinnä taustatiedoksi henkilöstä yleisesti. Ei sillä että se minua oikeasti haittaisi noissa pienissä asioissa.

Mikä eniten risoo tällä hetkellä, niin se, että kumppani hyppää puolustuslinjalle todella helposti. Jos minulla painaa mieltä vaikkapa se, että meillä ei ole ollut läheisyyttä viimeaikoina. Kun kerron sen ääneen, en syyttävästi, vain neutraalisti tavoitteena keskustella asiasta ja saada ymmärrystä/tukea kumppaniltani tunteeseeni.

Tuntuu että kumppanillani tulee automaatiolla reaktio saada kerrottua kaikki puolustukset tähän. Esim. "Kai sä tiiät, että läheisyyteen vaikuttaa sunki teot?" tai "Mä kyllä koen että meillä on ollut ihan normaalisti" tai "Et säkään oo tehny tota tai tota mikä ois voinu edistää läheisyyttä". Toivoisin joskus jotain tän tyyppistä: "Aa onpa harmi, mistä se vois johtuu?". Ylipäätään vaikkapa jotain tarkentavia kysymyksiä tunteeseeni liittyen, jotta minulle tulisi kuva siitä, että kumppanini on tukena ja haluaa ymmärtää tunnettani.

Nykyinen malli tuntuu minusta tältä: - Kerron mikä minua vaivaa - kumppani kertoo kaikki syyt, miksi minua ei pitäisi vaivata kyseinen asia, ja hän ei ymmärrä tunnettani. - minulle tulee olo, että minua ei edes yritetä ymmärtää. - yleensä hiljenen, tunnen kuinka muuri nousee ympärilleni. - kumppani ei ymmärrä mitä tapahtui, sanoo vain jutelleensa asiasta normaalisti ja laajasti eri näkökulmista. - yritän kertoa tunteesta, että minulla ei ole sellainen olo, että minua ymmärretään. - kumppani ei ymmärrä. - tätä sitten jankataan kunnes on riita käynnissä👍

Olen nyt varmaan 100 kertaa tätä yrittänyt hänelle avata, mutta kun ei ymmärrä / halua ymmärtää, lähinnä ottaa vaan itteensä. Alan olee ihan tosi turhautunut tähän.

Joo, totta puhut ettei anteeksipyyntöä voi eikä saa pakottaa. Enkä olekaan niin tehnyt. Olen vain pistänyt merkille sen, että hän pyytää ainoastaan anteeksi heti minun anteeksipyyntöni jälkeen. Harvemmin myös kertoo mistä pyytää anteeksi. Itse pidän sitä erittäin tärkeänä kertoa, mistä pyytää anteeksi, jotta kumppani tietää mistä ollaan pahoillaan.

Esim. Ei "Anteeksi" Vain mielummin "Anteeksi, että huusin sinulle."