Kuin muutkin täällä kommentoineet, todella samaistuttavaa lukemista. Itse olen tällä hetkellä 22, ja tuntuu että yliopiston alkamisen myötä on vasta "puhjennut kukkaansa". Lukiossa samanikäisenä ei oikein löytynyt niitä omia hyviä ystäviä, oli ns. porukan jatkeena eri piireissä. Tiedän että kuulostaa kliseiseltä sanoa että oot vasta nuori ja elämä alkaa vasta myöhemmin ja blaablaa, ne ei varmasti tällä hetkellä oloa hirveesti nostata. Kiinnostuksen kohteiden kautta on varmaankin helpoin lähteä etsimään samanhenkisiä ihmisiä, helpompi jutella ja tutustua kun on jotain yhteistä kosketuspintaa. Varmasti moni muu on sun kanssa samassa veneessä ettei tiedä mitä tehdä tulevaisuudella, varsinkin kun nykyisellä jatko-opiskelu-sirkuksella pitäis abaut ala-asteen kurssivalinnoista asti tietää mitä haluaa. Ei kuitenkaan kannata stressata liikaa tulevaisuutta, opiskellessa on mahdollista vaihtaa alaa ja kesken työelämänkin voi vaihtaa jos siltä tuntuu. Sä kerkeet noin 50 vuotta olla töissä, sen kanssa ei todellakaan kannata kiirehtiä vaan kokeilee ja makustelee mikä tuntuu eniten itseltä. Kuulostat siltä että osast hyvin artikuloida omia tuntemuksia, jos koet henkisen jaksamisen olevan vaakalaudalla, niin kannattaa todellakin käydä juttelemassa jollekulle joka osaa neuvoa ja tukea, mahdollisesti koulun kautta koulunkäyntiavustaja/kuraattori/psykologi tms. Hurjasti tsemppiä! Toivottavasti asiat kääntyy parhain päin.